.JPG)
Jouluun on enää vajaat kaksi viikkoa aikaa, joten koulu alkaa olla ohitse lyhyeksi aikaa. Kun enää ei tarvitse hikistellä koulun penkillä päivät pitkät, pitää keksiä muuta täytettä päivään. Minun tapauksessani aikaa kuluu hyvin konsoleiden ja koneen kanssa. Siksi olenkin kaivellut esiin pelejä, joista huokuu joulun tunnelmaa. Tarkoitan siis, että olen alkanut läpipelaamaan pelejä mitä viime talvena pelasin loman aikaan eli siis Pixeljunk Edeniä ja Wipeout HD:tä. Voin sanoa, että homma toimii ja samalla yritän etsiskellä tonttulakkia pahvilaatikosta.
Ensi viikon torstaina olenkin jo 22-vuotias. Olen miettinyt, että alanko kasvamaan pelaajaiästä ulos tai siis kun kanssapelaajat ovat keski-iältään reilusti nuorempia. Eräs vanhempi kanssaopiskelija kysyikin eräs aamu kahvipöydässä, että miten jaksan olla kiinnostunut pelaamiseen vieläkin. Aikaisemmin en ole miettinyt yhtään milloin olen päässyt pelaamisesta ylitse ja miten tilanteen nyt näen, se aika ei ole koittamassa pitkään aikaan. Jos huhut konsolien kuolemasta pitää paikkansa niin katsotaan silloin uudestaan.
Näin joulun alla olenkin alkanut seuraamaan kovemmin ensi vuoden pelitarjontaa. Q1 2010 eli ensimmäinen vuosineljännes seuraavasta vuodesta, on ehdottomasti konsolipelaajien aikaa. Luvassa on suurin osa odotetuimmista peleistä varsinkin Xbox 360:n ja PS3:n osalta. Listataan hieman...
Alan Wake (XO)
God of War III (PS3)
FFXIII (XO ja PS3)
Heavy Rain (?) (PS3)
MAG (PS3)
Battlefield: Bad Company 2 (XO, PS3, PC)
Bayonetta (XO ja PS3)
Luvassa on rahan palamista. Pelaajia on vielä kiusattu Batman: Arkham Asylum 2:n teaser trailerilla ja Halo: Reachin trailerilla, mutta luultavasti pelit ilmestyvät aikaisintaan Q4:n aikana.
Viime yönä käsiteltiin läpi tämän vuoden pelitarjonta Video Game Awards 2009 -tilaisuudessa. En jaksanut herätä kolmelta aamuyöllä, joten jouduin infoamaan itseäni aamulla. Tilaisuudessahan jaettiin tämän vuoden parhaimmille peleille palkinnot eri osa-alueilla. Lista voittajista ja muista ehdokkaista löytyy osoitteesta:
http://www.spike.com/event/vga2009/page/vote/category/34723
Tiistain viimeistä koetta ja koulupäivää odotellessa, istun matematiikan kirjojen äärellä ja hakkaan tuttuun tapaan konsoleita.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Digiexpo @ Helsinki 30.10. - 1.11.2009
Käväisin viime perjantaina tsekkaamassa Helsingissä kuumimmat puheenaiheet viihde-elektroniikan ja peliteollisuuden saralla. Eniten minua kiinnosti järjestelmädigikameran Canonilta, Sonyn videokamerat sekä useat ensi vuonna konsoleille julkaistavat pelit.
Messut järjestettiin siis Helsingin messukeskusessa tämän viikonlopun ajan. Itselleni ensimmäinen kerta kun käyn paikan päällä. Viime vuosina katsonut vain myöhemmin tehtyä koosteita netistä. Valitettavasti en pystynyt jäämään Helsinkiin koko viikonlopuksi kuten mieleni olisi tehnyt. Hieman jäi harmittamaan, sillä ainakin pelilavalla olisi ollut esittelyjä peleistä, jotka kiinnostavat todella paljon.
Pelilavan ohjelma:
Perjantaina aikaa meni suhteellisen paljon kiertämisessä. Digiexpoille varattu tila messukeskuksesta oli koko toinen kerros. Katseltavaa ja kokeiltavaa riitti. Tuli hirveän kotoisa olo.
Heti ensimmäiseksi spottasin pelialueelle siirtyessäni Gran Turismo 5:n esittelyständin. Tai ei se oikeastaan mikään esittelyständi ollut. Paikalla oli kolme eri testipaikkaa, mihin oli asennettu luultavasti usean sadan euron arvoiset ohjausjärjestelmät. Onneksi olin paikalla suhteellisen aikaisin päivästä, jonoa ei ollut yhtään. Ehdin sen verran jonottaa, että kuvasin minua ennen testanneen henkilön pelikokemuksen.
Videopätkä GT5:sta Youtube.com:ssa
Gran Turismo 5 pelikuvaa
Heti lopettuani kuvaamisen oli minun vuoro astua kehiin. Hirveästi en ole aikaisemmin kokeillut kunnon ohjausjärjestelmää ratilla ja polkimilla. Pelin esittelijä laittoi haluamani asetukset peliin ja pääsin testaa pelin. Heti ensimmäisenä säikähdin kuinka aidon tuntuinen ohjausjärjestelmä oli. Pelikuvan ja ohjausjärjestelmän yhdistelmän sai aikaan kokemuksen, jossa olisin oikeasti autolla kilpailemassa. Kokemattomuus ohjausjärjestelmistä kostautui heti. Auto lähti todella herkästi käsistä sekä vaihteiden manuaalinen vaihtaminen tuotti hieman vaikeuksia. Olisi pitänyt käyttää vaihdekeppiä kun siinä sellainen oli. Kaksi ja puoli minuuttia ajoa oli hetkessä ohi. Heti kun nousin penkistä ylös, tuli mieli jäädä odottamaan toistamiseen omaa vuoroa. Mielessäni myös pyöri ajatus siitä, kuinka hemmetin siistiä olisi omistaa oma ohjausjärjestelmä olohuoneessa. Toiveajattelua.
Seuraavaksi iskin viereiseen PSP-esittelypaikalle. GT5:n PSP-versio oli tuttu, eikä tuntunut miltään varsinkin edelliseen kokemukseen verrattuna. Siirryin nopeasti PSPGO:n kimppuun. Kokemus käsikonsolin uudesta versiosta jäi mitäänsanomattomaksi. Laite näytti hyvältä ja pelit näyttivät hyvältä, mutten ymmärrä miksi joku maksaisi laitteesta sen 250 euroa, millä sitä Suomessa myydään. Vehje tuntui helposti rikkoontuvalta. Todella ohut ja kevyt laite voisi mennä kahteen osaan yhdestäkin pudotuksesta. Nyt ymmärsin miksi PSPGO on saanut heikon vastaanoton arvostelijoilta.
Sitten pelilavalla katsomaan Ratchet and Clanket: A Crack in Time -pelin esittelyä. Thomas Puha Pelaaja-lehdestä esitteli PS3:lle tulevaa tasoloikka-räiskintää, miltä odotetaan paljon. Hyvältähän tuo peli näytti. Sen verran hyvältä, että unohdin ottaa videokameralla kuvaa. Mutta onneksi netti on pullollaan pelikuvaa pelistä:
Ratchet and Clank: A Crack in Time
Peli siis julkaistaan jo ensi viikolla :)
Esittelyn jälkeen Thomas Puha heitteli yleisön joukkoon kaikkea krääsää pipoista t-paitoihin ja pikkukrääsään. Sen verran oli nuorisoa, että varmasti useampikin jäi ilman. Jäin odottamaan Xbox 360:n esittelytilaisuutta, joka alkoi heti perään.
Esittelyn pitäjä kertoi uudesta XO:n käyttöjärjestelmän päivityksestä, joka sisältää Facebook- ja Twitter-tuen. Eli periaatteessa pystyt katsomaan, ketkä Facebook-kavereistasi pelaavat sillä hetkellä plus samat ominaisuuden mitkä ihan normaalistikin on. Twitterissä pystyt tietenkin jakamaan tilapäivityksiä pelatessasi. Twitterin jälkeen koko homma jämähti ja lopulta kaatui. Hieno homma. Esittelijä pahoitteli beta-vaiheen vikoja. Lopuksi esiteltiin uusi käyttöjärjestelmän elokuvavuokrauspalvelu sekä Games at Demand -palvelu, jossa myydään hieman vanhempia pelejä. Kuitenkaan niiden hintaa ei näytetty, mutta kerrottiin, että "pelit ovat halvempia kuin muualla."
Sitten tuli jymy-yllätys. Esittelyssä on mukana Forza Motorsport 3 ja sitä tulee testamaan joku ammattilainen. Ehdin jo hieman aikaa kuvitella jonkun kuuluisan henkilön tulevan ajamaan testiksi. Esittelijä ehti verrata ammattilaiskuskia Top Gearin Stigiin. Voitte varmaan kuvitella miten fiilikset läsähtivät kuten pannukakku kun paikalle tuli täysin tuntematon heppuli. "Ammattilaisvirtuaalikuski." Ajanut Forza 3:ssa radan 4. nopeimman ajan maailmassa :o. Noh, osasihan tyyppi vetää peliä hyvin normiohjaimella. Esittelijä lupasi Forza 3 pelin jokaiselle, joka voittaisi tämän ammattilaiskuskin kilpailussa.
Esittelyn päätteeksi päätin mennä testaamaan tätä "GT5:n tappajaa". Olihan se peli hyvännäköinen ja tuntuinen, mutta ei missään tapauksessa mikään GT5:n tappajan arvonimeä ansaitse. Meh.
Loppuaika kului pelien testaamisessa. Testattua tuli Tekken 6, Fifa 10, Dantes Inferno, Ratchet and Clank ja EyePet. Välillä tuli katsottua kuinka kansan suosikki Pete Parkkonen otti nokkiinsa alaikäisiltä haastajilta Wii Resortissa.
Viimeisenä, mutta todellakaan vähäisimpänä kävin katsomassa Uncharted 2: Among Thieves -esittelyn pelilavalta. Thomas Puha esitteli PS3:n lippulaivan. Itse olin saanut pelin jo aikaisemmin, joten mitään hirveän mullistavaa ei minulle esittely tuonut esille. Ehkä saisin huomiseksi aikaan pätkiä tuon vajaan 30 minuutin esittelyn ja uploadattua youtubeen.
Ei kun vain seuraavana vuonna uudestaan :)
Messut järjestettiin siis Helsingin messukeskusessa tämän viikonlopun ajan. Itselleni ensimmäinen kerta kun käyn paikan päällä. Viime vuosina katsonut vain myöhemmin tehtyä koosteita netistä. Valitettavasti en pystynyt jäämään Helsinkiin koko viikonlopuksi kuten mieleni olisi tehnyt. Hieman jäi harmittamaan, sillä ainakin pelilavalla olisi ollut esittelyjä peleistä, jotka kiinnostavat todella paljon.
Pelilavan ohjelma:
PERJANTAI | |
| 13:00 Pelaaja-lehti Special 13:30 EA: Brütal Legend 14:00 PlayStation: Ratchet and Clank 14:30 Xbox 360 Game Show 15:00 Nintendo - Wii Sport Resort 15:30 EA:FIFA 10 -kilpailu, voita palkintoja 16:00 Ubisoft:4 player Teenage Mutant Ninaja Turtles Brawl 16:30 PlayStation:Uncharted 2 17:00 Nintendo - Wii Fit plus 17:30 EA:NHL10 -kilpailu, voita palkintoja 18:00 Activision Blizzard Nordic: DJ Hero 18:30 Xbox 360 Game Show 19:00 Nikon School Intro |
| LAUANTAI | |
| 10:30 Nikon School Intro 11:30 PlayStation: GT5 12:00 Activision Blizzard Nordic: Bakugan 12:30 Xbox 360 Game Show 13:00 Nintendo – Wii Fit Plus 13:30 Ubisoft: 4 player Teenage Mutant Ninja Turtles brawl! 14:00 PlayStation:Ratchet and Clank 14:30 Guitar Hero Suomen Mestaruus 2009 16:00 16:30 EA: Brütal Legend 17:00 Nintendo:Dsi käsikonsoli 17:30 PlayStation:Trine 18:00 Xbox 360 Game Show 18:30 EA:FIFA 10 -kilpailu, voita palkintoja! |
| SUNNUNTAI | |
| 10:30 EA: The Saboteur 11:00 Ubisoft: 4 player Teenage Mutant Ninja Turtles brawl! 11:30 Xbox 360 Game Show 12:00 Activision Blizzard Nordic: Bakugan 12:30 Nintendo – Wii Fit Plus 13:00 PlayStation: Ratchet and Clank 13:30 Nikon School Intro 14:30 Nintendo – Wii New Super Mario Bros 15:00 Xbox 360 Game Show 15:30 EA: The Sims missikisa 16:00 PlayStation: Heavy Rain 16:30 Pelaaja-lehti: Pelaajacast LIVE |
Perjantaina aikaa meni suhteellisen paljon kiertämisessä. Digiexpoille varattu tila messukeskuksesta oli koko toinen kerros. Katseltavaa ja kokeiltavaa riitti. Tuli hirveän kotoisa olo.
Heti ensimmäiseksi spottasin pelialueelle siirtyessäni Gran Turismo 5:n esittelyständin. Tai ei se oikeastaan mikään esittelyständi ollut. Paikalla oli kolme eri testipaikkaa, mihin oli asennettu luultavasti usean sadan euron arvoiset ohjausjärjestelmät. Onneksi olin paikalla suhteellisen aikaisin päivästä, jonoa ei ollut yhtään. Ehdin sen verran jonottaa, että kuvasin minua ennen testanneen henkilön pelikokemuksen.
Videopätkä GT5:sta Youtube.com:ssa
Gran Turismo 5 pelikuvaa
Heti lopettuani kuvaamisen oli minun vuoro astua kehiin. Hirveästi en ole aikaisemmin kokeillut kunnon ohjausjärjestelmää ratilla ja polkimilla. Pelin esittelijä laittoi haluamani asetukset peliin ja pääsin testaa pelin. Heti ensimmäisenä säikähdin kuinka aidon tuntuinen ohjausjärjestelmä oli. Pelikuvan ja ohjausjärjestelmän yhdistelmän sai aikaan kokemuksen, jossa olisin oikeasti autolla kilpailemassa. Kokemattomuus ohjausjärjestelmistä kostautui heti. Auto lähti todella herkästi käsistä sekä vaihteiden manuaalinen vaihtaminen tuotti hieman vaikeuksia. Olisi pitänyt käyttää vaihdekeppiä kun siinä sellainen oli. Kaksi ja puoli minuuttia ajoa oli hetkessä ohi. Heti kun nousin penkistä ylös, tuli mieli jäädä odottamaan toistamiseen omaa vuoroa. Mielessäni myös pyöri ajatus siitä, kuinka hemmetin siistiä olisi omistaa oma ohjausjärjestelmä olohuoneessa. Toiveajattelua.
Seuraavaksi iskin viereiseen PSP-esittelypaikalle. GT5:n PSP-versio oli tuttu, eikä tuntunut miltään varsinkin edelliseen kokemukseen verrattuna. Siirryin nopeasti PSPGO:n kimppuun. Kokemus käsikonsolin uudesta versiosta jäi mitäänsanomattomaksi. Laite näytti hyvältä ja pelit näyttivät hyvältä, mutten ymmärrä miksi joku maksaisi laitteesta sen 250 euroa, millä sitä Suomessa myydään. Vehje tuntui helposti rikkoontuvalta. Todella ohut ja kevyt laite voisi mennä kahteen osaan yhdestäkin pudotuksesta. Nyt ymmärsin miksi PSPGO on saanut heikon vastaanoton arvostelijoilta.
Sitten pelilavalla katsomaan Ratchet and Clanket: A Crack in Time -pelin esittelyä. Thomas Puha Pelaaja-lehdestä esitteli PS3:lle tulevaa tasoloikka-räiskintää, miltä odotetaan paljon. Hyvältähän tuo peli näytti. Sen verran hyvältä, että unohdin ottaa videokameralla kuvaa. Mutta onneksi netti on pullollaan pelikuvaa pelistä:
Ratchet and Clank: A Crack in Time
Peli siis julkaistaan jo ensi viikolla :)
Esittelyn jälkeen Thomas Puha heitteli yleisön joukkoon kaikkea krääsää pipoista t-paitoihin ja pikkukrääsään. Sen verran oli nuorisoa, että varmasti useampikin jäi ilman. Jäin odottamaan Xbox 360:n esittelytilaisuutta, joka alkoi heti perään.
Esittelyn pitäjä kertoi uudesta XO:n käyttöjärjestelmän päivityksestä, joka sisältää Facebook- ja Twitter-tuen. Eli periaatteessa pystyt katsomaan, ketkä Facebook-kavereistasi pelaavat sillä hetkellä plus samat ominaisuuden mitkä ihan normaalistikin on. Twitterissä pystyt tietenkin jakamaan tilapäivityksiä pelatessasi. Twitterin jälkeen koko homma jämähti ja lopulta kaatui. Hieno homma. Esittelijä pahoitteli beta-vaiheen vikoja. Lopuksi esiteltiin uusi käyttöjärjestelmän elokuvavuokrauspalvelu sekä Games at Demand -palvelu, jossa myydään hieman vanhempia pelejä. Kuitenkaan niiden hintaa ei näytetty, mutta kerrottiin, että "pelit ovat halvempia kuin muualla."
Sitten tuli jymy-yllätys. Esittelyssä on mukana Forza Motorsport 3 ja sitä tulee testamaan joku ammattilainen. Ehdin jo hieman aikaa kuvitella jonkun kuuluisan henkilön tulevan ajamaan testiksi. Esittelijä ehti verrata ammattilaiskuskia Top Gearin Stigiin. Voitte varmaan kuvitella miten fiilikset läsähtivät kuten pannukakku kun paikalle tuli täysin tuntematon heppuli. "Ammattilaisvirtuaalikuski." Ajanut Forza 3:ssa radan 4. nopeimman ajan maailmassa :o. Noh, osasihan tyyppi vetää peliä hyvin normiohjaimella. Esittelijä lupasi Forza 3 pelin jokaiselle, joka voittaisi tämän ammattilaiskuskin kilpailussa.
Esittelyn päätteeksi päätin mennä testaamaan tätä "GT5:n tappajaa". Olihan se peli hyvännäköinen ja tuntuinen, mutta ei missään tapauksessa mikään GT5:n tappajan arvonimeä ansaitse. Meh.
Loppuaika kului pelien testaamisessa. Testattua tuli Tekken 6, Fifa 10, Dantes Inferno, Ratchet and Clank ja EyePet. Välillä tuli katsottua kuinka kansan suosikki Pete Parkkonen otti nokkiinsa alaikäisiltä haastajilta Wii Resortissa.
Viimeisenä, mutta todellakaan vähäisimpänä kävin katsomassa Uncharted 2: Among Thieves -esittelyn pelilavalta. Thomas Puha esitteli PS3:n lippulaivan. Itse olin saanut pelin jo aikaisemmin, joten mitään hirveän mullistavaa ei minulle esittely tuonut esille. Ehkä saisin huomiseksi aikaan pätkiä tuon vajaan 30 minuutin esittelyn ja uploadattua youtubeen.
Ei kun vain seuraavana vuonna uudestaan :)
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
ASTin-risteily '09 vol. 3
Ehdin viisi minuuttia tuijottaa Tukholman satamaa, kunnes yhtäkkiä kaverini ilmaantui paikalle. Hän kertoi heränneensä jo seitsemän aikaan ja käynyt nappaamassa sämpylän aamupalaksi alakerran kahvilasta. Päätimme lähteä herättää kolmannen sankarin aamupalalle mukaan, mutta hän olikin jo ajat sitten käynyt syömässä, joten painuimme kahdestaan ruokailemaan. En oikein pidä laivan aamupaloista, koska ne ovat täynnä rasvaista ja raskasta ruokaa. Normaali lautanen nakkia, munakokkelia ja pekonia, pari leipää ja lautasellinen muroja. Päälle kaksi lasia appelsiinimehua ja aamupala oli syöty.
Päivän ainoa isompi ohjelma oli rastikilpailu. Ideana oli kerätä neljän hengen ryhmä. Ilmoittautuminen alkoi 11.00 joten keräsimme porukan kasaan ja ilmottauduimme mukaan. Pienten alkuhäsläyksien (ei meidän osalta vaan rastijärjestäjien) jälkeen pääsimme lähtemään etsimään viittä eri rastia. Teamin nimi oli tietenkin:
TiTePK
1. rasti:
Tyhjä haalari piti täyttää omilla vaatteilla niin, että näyttäisi siltä, että haalareissa olisi joku onneton insinööriopiskelija. Ei ollut vaikea arvata, että lopulta olimme aika vähissä vaatteissa muiden rastikilpailijoiden kerääntyessä jonottamaan omaa vuoroansa. Keksimme myös laittaa "insinööriopiskelijamme" istumaan seinää vasten. Ystävällinen opiskelija lainasi meille skumppapulloa rekvisiitaksi "opiskelijan" käteen. Pienen tarinan jälkeen rasti oli täydellisesti valmis. Tulos: täydet 10 (suorituspistettä) + 5 (ryhmähenkipistettä) = 15 pistettä!
2. rasti:
Pöydällä oli neljä eri väristä palloa muovailuvahaa. Rastin pitäjä antoi yhdelle henkilölle tunnetun laulun nimen paperilla, ja tehtävänä oli tehdä muovailuvahasta jotain minkä perusteella muut ryhmäläiset arvaavat biisin nimen. Arvattuaan oikein seuraava henkilö sai uuden kappaleen muovailtavaksi.
Arvatut biisit olivat:
Pienet käärmeet
Saku Sammakko
Maj Karma - Ukkonen
Rammstein - Pussy
Tulos: 4*2 (suorituspistettä) + 3 (ryhmähenkipistettä) + 1 (minun taiteellisen Pienet käärmeet -muovailun bonuspiste :D) = 12 pistettä!
3. rasti:
Jokainen sai yhden ilmapallon, joka piti puhkoa... *kröh*... keksimällään tavalla... Ei siitä sen enempää. Tuomarit olivat ilmeisesti täysin kyllästyneinä rastinpitoon tai muuten vain hajonneita. Tulos: 11 pistettä! Ei mitään hajua miten jakautuivat kiitos hajonneiden tuomareiden. Painuisivat muualle hajoamaan.
4. rasti:
TAMK:n rasti, joka oli reilun tunnin myöhässä. Ideana oli, että tietty määrä tiettyä raajaa sai koskettaa maata, ja ryhmän piti keksiä millaisissa kuvioissa ehdot täyttyisivät. Saimme hyvän yhteistyön aikaiseksi. Ryhmämme toimi hemmetin hyvin omasta mielestäni. Tulos: 10 (suorituspistettä) = täydet 10 pistettä! (no shit). Missä olivat ryhmähenkipisteet?! Ne jäi saamatta.
5. rasti:
Yksi ryhmästä piti valita vapaaehtoiseksi. Hänet tuli riisua pelkillä hampailla. Naureskelimme aluksi jonottaessamme muiden ryhmien suoritukselle. Katselimme juuri ennen omaa vuoroamme neljän miehen suorituksen ja mietimme sopivaa taktiikkaa, kunnes luoksemme asteli brunettityttö haalarit päällä kysymään olemmeko jonottamassa vuoroamme. Myöntäessämme asian, tyttö alkoi huutamaan kaverilleen: "Tule äkkiä katsomaan, kohta on vuorossa neljä poikaa!!!" Menimme kaikki ihan pihalle. Katsoin takaisin suorittamassa olevaa mieslaumaa. Ilmeisesti tytöllä ei leikannut aikasemman ryhmän kohdalla. Noh, meitä ennen suorittanut ryhmä sai homman läpi. Tuomarit mainitsivat, että pohja-aika oli kaksi minuuttia. Lopulta pääsimme itse suorittamaan, kaverini ollessa vapaaehtoisena. Taktiikka toimi, sillä kaverini oli boksereisillaan minuutissa. Uusi pohja-aika! Tulos: 10 (suorituspistettä) + 2 (ryhmähenkipistettä) = 12 pistettä! Jäimme ihmettelemään miksi saimme vain kaksi pistettä ryhmähengestä. Ei minuutin pohja-aikaa tehdä mikäli ei ole loistavaa ryhmähenkeä!!
Rastit olivat ohitse. Olimme aika varmoja koko rastikilpailun voitosta. Päätimme lähteä uuteen nousuun, sillä aikaa palkintojen jakoon oli muutama tunti. 13 euron kotiruoka massuun, taxfreestä tuliaiset ja ne kirkkaat, joita ei saatu ostaa. Viiden aikaan menimme odottavin fiiliksin varaamaan eturivin paikat clubille, jossa kuudelta piti alkaa loppupuheet ja rastikilpailun palkintojen jaot. Tunnin sisään ehti tulla bändi esiintymään sekä tanssiryhmät Hunks ja High Heels. Kuuden aikaan kun vihdoin homman piti alkaa, mitään ei tapahtunut. Odotimme ja odotimme, mutta turhaan. Valomerkki tuli ja baari meni kiinni. Surullisin ja vihaisin mielin painuimme takaisin hyttiin odottamaan maihinnousua. Hieman jälkeen seitsemän järjestyksenvalvoja tuli ajamaan meidät ulos hytistämme. Laiva saapui satamaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Sykimme nopeasti omiin busseihimme ja totesimme reissun olleen ohitse. Paluumatka oli selvästi hiljaisempi kuin tulomatka, mutta näytti siltä, ettei kaikille reissu ollut ohitse. Ehdottomasti vuoden paras reissu, ja varmasti uudestaan ensi vuonna!
Reissun plussat ja miinukset:
+ todella hyvä ryhmä kavereita mukana
+ uskomattoman hyvä meininki koko matkan ajan
+ parempi rastikilpailu kuin tursajaisissa
- alkoholin ostokielto taxfreesta menomatkalla
- TiTePK ei saanut ansaittua kunniaa
Päivän ainoa isompi ohjelma oli rastikilpailu. Ideana oli kerätä neljän hengen ryhmä. Ilmoittautuminen alkoi 11.00 joten keräsimme porukan kasaan ja ilmottauduimme mukaan. Pienten alkuhäsläyksien (ei meidän osalta vaan rastijärjestäjien) jälkeen pääsimme lähtemään etsimään viittä eri rastia. Teamin nimi oli tietenkin:
TiTePK
1. rasti:
Tyhjä haalari piti täyttää omilla vaatteilla niin, että näyttäisi siltä, että haalareissa olisi joku onneton insinööriopiskelija. Ei ollut vaikea arvata, että lopulta olimme aika vähissä vaatteissa muiden rastikilpailijoiden kerääntyessä jonottamaan omaa vuoroansa. Keksimme myös laittaa "insinööriopiskelijamme" istumaan seinää vasten. Ystävällinen opiskelija lainasi meille skumppapulloa rekvisiitaksi "opiskelijan" käteen. Pienen tarinan jälkeen rasti oli täydellisesti valmis. Tulos: täydet 10 (suorituspistettä) + 5 (ryhmähenkipistettä) = 15 pistettä!
2. rasti:
Pöydällä oli neljä eri väristä palloa muovailuvahaa. Rastin pitäjä antoi yhdelle henkilölle tunnetun laulun nimen paperilla, ja tehtävänä oli tehdä muovailuvahasta jotain minkä perusteella muut ryhmäläiset arvaavat biisin nimen. Arvattuaan oikein seuraava henkilö sai uuden kappaleen muovailtavaksi.
Arvatut biisit olivat:
Pienet käärmeet
Saku Sammakko
Maj Karma - Ukkonen
Rammstein - Pussy
Tulos: 4*2 (suorituspistettä) + 3 (ryhmähenkipistettä) + 1 (minun taiteellisen Pienet käärmeet -muovailun bonuspiste :D) = 12 pistettä!
3. rasti:
Jokainen sai yhden ilmapallon, joka piti puhkoa... *kröh*... keksimällään tavalla... Ei siitä sen enempää. Tuomarit olivat ilmeisesti täysin kyllästyneinä rastinpitoon tai muuten vain hajonneita. Tulos: 11 pistettä! Ei mitään hajua miten jakautuivat kiitos hajonneiden tuomareiden. Painuisivat muualle hajoamaan.
4. rasti:
TAMK:n rasti, joka oli reilun tunnin myöhässä. Ideana oli, että tietty määrä tiettyä raajaa sai koskettaa maata, ja ryhmän piti keksiä millaisissa kuvioissa ehdot täyttyisivät. Saimme hyvän yhteistyön aikaiseksi. Ryhmämme toimi hemmetin hyvin omasta mielestäni. Tulos: 10 (suorituspistettä) = täydet 10 pistettä! (no shit). Missä olivat ryhmähenkipisteet?! Ne jäi saamatta.
5. rasti:
Yksi ryhmästä piti valita vapaaehtoiseksi. Hänet tuli riisua pelkillä hampailla. Naureskelimme aluksi jonottaessamme muiden ryhmien suoritukselle. Katselimme juuri ennen omaa vuoroamme neljän miehen suorituksen ja mietimme sopivaa taktiikkaa, kunnes luoksemme asteli brunettityttö haalarit päällä kysymään olemmeko jonottamassa vuoroamme. Myöntäessämme asian, tyttö alkoi huutamaan kaverilleen: "Tule äkkiä katsomaan, kohta on vuorossa neljä poikaa!!!" Menimme kaikki ihan pihalle. Katsoin takaisin suorittamassa olevaa mieslaumaa. Ilmeisesti tytöllä ei leikannut aikasemman ryhmän kohdalla. Noh, meitä ennen suorittanut ryhmä sai homman läpi. Tuomarit mainitsivat, että pohja-aika oli kaksi minuuttia. Lopulta pääsimme itse suorittamaan, kaverini ollessa vapaaehtoisena. Taktiikka toimi, sillä kaverini oli boksereisillaan minuutissa. Uusi pohja-aika! Tulos: 10 (suorituspistettä) + 2 (ryhmähenkipistettä) = 12 pistettä! Jäimme ihmettelemään miksi saimme vain kaksi pistettä ryhmähengestä. Ei minuutin pohja-aikaa tehdä mikäli ei ole loistavaa ryhmähenkeä!!
Rastit olivat ohitse. Olimme aika varmoja koko rastikilpailun voitosta. Päätimme lähteä uuteen nousuun, sillä aikaa palkintojen jakoon oli muutama tunti. 13 euron kotiruoka massuun, taxfreestä tuliaiset ja ne kirkkaat, joita ei saatu ostaa. Viiden aikaan menimme odottavin fiiliksin varaamaan eturivin paikat clubille, jossa kuudelta piti alkaa loppupuheet ja rastikilpailun palkintojen jaot. Tunnin sisään ehti tulla bändi esiintymään sekä tanssiryhmät Hunks ja High Heels. Kuuden aikaan kun vihdoin homman piti alkaa, mitään ei tapahtunut. Odotimme ja odotimme, mutta turhaan. Valomerkki tuli ja baari meni kiinni. Surullisin ja vihaisin mielin painuimme takaisin hyttiin odottamaan maihinnousua. Hieman jälkeen seitsemän järjestyksenvalvoja tuli ajamaan meidät ulos hytistämme. Laiva saapui satamaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Sykimme nopeasti omiin busseihimme ja totesimme reissun olleen ohitse. Paluumatka oli selvästi hiljaisempi kuin tulomatka, mutta näytti siltä, ettei kaikille reissu ollut ohitse. Ehdottomasti vuoden paras reissu, ja varmasti uudestaan ensi vuonna!
Reissun plussat ja miinukset:
+ todella hyvä ryhmä kavereita mukana
+ uskomattoman hyvä meininki koko matkan ajan
+ parempi rastikilpailu kuin tursajaisissa
- alkoholin ostokielto taxfreesta menomatkalla
- TiTePK ei saanut ansaittua kunniaa
torstai 8. lokakuuta 2009
ASTin-risteily '09 vol. 2
Itse en ollut tyytyväinen kuullessani, että opiskelijoilla ei ole alkoholin osto-oikeutta menomatkalla. Tarkoitan siis kaikkia alkoholijuomia, en vain kirkkaita. Tutoropiskelijat kertoivat muutamaa päivää aikaisemmin, että kannattaa varautua omilla juomilla, mutta ennen laivaan nousua saattoi tiedossa olla tarkastukset. Täysimittaiset tarkastukset kuulostivat hyvin epätodennäköiseltä...
Terminaalin kävelytunneliin päästessäni huomasin edessäni muutaman ison mustapukuisen herran olevan vastassa meitä ja poimivan sattumanvaraisesti henkilöitä toiseen jonoon, joka johti tarkastuksiin. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, koska en ollut reissussa tyhjän laukun kanssa. Menimme yhdessä neljän hengen porukassa miesten ohi, kunnes takaa kuului käsky: "Hei! Sinä menet tuohon jonoon." Katsoessani taakse luullen nakin napsahtaneen omalle kohdalleni, kävikin ilmi, että jääkaappi-pakastimen kokoinen mies ohjasi kaverini tarkastusjonoon. Sitten olimmekin jo muut ohittaneet tarkastuspisteen. Tarkastukseen joutunut kaverini olikin ainoa, jolla ei ollutkaan mitään mukana tai siis ei ollut mitään enää tuossa vaiheessa.
Siirryimme tapahtumalle naureskellen hyttiimme kymppikannelle. Porukka hieman jakaantui, koska emme kaikki päässeet samaan hyttiin. Kävimme heittämässä kamat hyttiin ja painuimme ensimmäisenä syömään. 13 euroa kotiruoka-annoksesta ei kuulostanut pahalta kuin vertasi muihin aterioihin. Lihapullaa, perunamuussia, kalaa, kanaa, lihaa... niin paljon kuin vain lautaselle sai. Hyvää ruokaa.
Illaksi riitti ohjelmaa, pääsiassa esiintymisiä clubilla. Missasimme pari ensimmäistä ohjelmanumeroa (alkupuheet ja kilpailut), jotka eivät nyt niin hirveästi kiinnostaneetkaan. Ilta pyörähti käyntiin mennessämme istumaan clubille kuuntelemaan musiikkia. Sitten jostain kuului, että Hunksit tulevat esiintymään. Häivyimme saman tien casinolle. Sitten alkaakin hämärtymään. Lisää baarissa istumista, välillä hytissä istumista ja taas lisää baarissa istumista. Baari-hytti-baari välimatkalla näki kuinka opiskelijat nauttivat juhlimisesta, ehti tutustua muutamaan tuntemattomaan muutaman minuutin ajaksi ja naureskella muille.
Pirskeet alkoivat hiljentyä vasta neljän aikaan kun clubi meni kiinni. Aamupalaan oli pari tuntia aikaa. Yritimme keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, mutta kaikki paikat olivat jo kiinni, ja suurin osa porukasta oli hyvää vauhtia jo nukkumassa. Sitten eksyimme kaverin luokkakavereiden mukaan "jatkoille" hyttiin, jossa olimme kaikki ilman juomaa ja joku jo nukkui. Päätimme yhdessä, että ne olivat parhaimmat vajaat kymmenen minuutin jatkot. Lähdimme siirtymään uudestaan, jolloin menin ihan pihalle suunnitelmista. Sitten joku huikkas, että nyt mennään sitten nukkumaan. Luulin juttua heitoksi, mutta siinä vaiheessa kun odottelimme hissiä alakerroksiin ja hieman keskusteltiin suunnitelmista, alkoi käymään ilmi, että porukka on oikeasti menossa nukkumaan. Jostain kumman syystä kuitenkin seurasimme porukkaa hyttiin, kunnes meidät heitettiin sieltä ulos heidän alkaessa nukkumaan. Ihmettelemistä, miksi seurasimme porukkaa niinkin pitkälle, riitti koko seuraavan päivänkin.
Kerran jatkot olivat pikaisesti ohitse, päätimme itsekin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen aamupalaa. Käppäilin omaan hyttiini, jossa kaikki muut jo nukkuivatkin. Kengät pois ja nukkumaan. Joskus kuuden ja seitsemän välillä heräsin hirveeseen rymistykseen. Kollega alapunkasta oli tipahtanut lattialle, muttei tuntunut välittävän asiasta vaan jäi nukkumaan kovaäänisesti lattialle. Nukahdin uudelleen ja heräsin kahdeksan aikaan kaverin herätyskelloon. Koska omani oli soimassa puoli yhdeksältä, päätin nousta ylös katsomaan Tukholmaa ennen kuin laiva lähtisi liikkeelle takaisin. Kömmin sängystä yrittämättä herättää kanssanukkujia nollatuloksella, mutta ilmeisesti olivat niin syvässä unessa etteivät edes huomanneet. Käytävälle päästessäni laiva oli ihan hiljainen. Yritin saada ympäristöstä jotain selvää kirkkauden takia. Ketään ei näkynyt käytävällä, eikä missään enää näkynyt sitä valtavaa tölkkien ja muiden roskien kasaa, jota edellisenä iltana naureskeltiin. Hemmetin siistiä touhua. Painelin hyvää vauhtia buffetin ulko-oville odottelemaan puoli ysin treffimiitinkiä. Laiva oli juuri lähtenyt Tukholmasta ja jäin kaiteesta nojailemaan katsoen ikkunasta aurinkoista aamua Tukholmassa.
jatkuu vol. 3:ssa :)
Terminaalin kävelytunneliin päästessäni huomasin edessäni muutaman ison mustapukuisen herran olevan vastassa meitä ja poimivan sattumanvaraisesti henkilöitä toiseen jonoon, joka johti tarkastuksiin. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, koska en ollut reissussa tyhjän laukun kanssa. Menimme yhdessä neljän hengen porukassa miesten ohi, kunnes takaa kuului käsky: "Hei! Sinä menet tuohon jonoon." Katsoessani taakse luullen nakin napsahtaneen omalle kohdalleni, kävikin ilmi, että jääkaappi-pakastimen kokoinen mies ohjasi kaverini tarkastusjonoon. Sitten olimmekin jo muut ohittaneet tarkastuspisteen. Tarkastukseen joutunut kaverini olikin ainoa, jolla ei ollutkaan mitään mukana tai siis ei ollut mitään enää tuossa vaiheessa.
Siirryimme tapahtumalle naureskellen hyttiimme kymppikannelle. Porukka hieman jakaantui, koska emme kaikki päässeet samaan hyttiin. Kävimme heittämässä kamat hyttiin ja painuimme ensimmäisenä syömään. 13 euroa kotiruoka-annoksesta ei kuulostanut pahalta kuin vertasi muihin aterioihin. Lihapullaa, perunamuussia, kalaa, kanaa, lihaa... niin paljon kuin vain lautaselle sai. Hyvää ruokaa.
Illaksi riitti ohjelmaa, pääsiassa esiintymisiä clubilla. Missasimme pari ensimmäistä ohjelmanumeroa (alkupuheet ja kilpailut), jotka eivät nyt niin hirveästi kiinnostaneetkaan. Ilta pyörähti käyntiin mennessämme istumaan clubille kuuntelemaan musiikkia. Sitten jostain kuului, että Hunksit tulevat esiintymään. Häivyimme saman tien casinolle. Sitten alkaakin hämärtymään. Lisää baarissa istumista, välillä hytissä istumista ja taas lisää baarissa istumista. Baari-hytti-baari välimatkalla näki kuinka opiskelijat nauttivat juhlimisesta, ehti tutustua muutamaan tuntemattomaan muutaman minuutin ajaksi ja naureskella muille.
Pirskeet alkoivat hiljentyä vasta neljän aikaan kun clubi meni kiinni. Aamupalaan oli pari tuntia aikaa. Yritimme keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, mutta kaikki paikat olivat jo kiinni, ja suurin osa porukasta oli hyvää vauhtia jo nukkumassa. Sitten eksyimme kaverin luokkakavereiden mukaan "jatkoille" hyttiin, jossa olimme kaikki ilman juomaa ja joku jo nukkui. Päätimme yhdessä, että ne olivat parhaimmat vajaat kymmenen minuutin jatkot. Lähdimme siirtymään uudestaan, jolloin menin ihan pihalle suunnitelmista. Sitten joku huikkas, että nyt mennään sitten nukkumaan. Luulin juttua heitoksi, mutta siinä vaiheessa kun odottelimme hissiä alakerroksiin ja hieman keskusteltiin suunnitelmista, alkoi käymään ilmi, että porukka on oikeasti menossa nukkumaan. Jostain kumman syystä kuitenkin seurasimme porukkaa hyttiin, kunnes meidät heitettiin sieltä ulos heidän alkaessa nukkumaan. Ihmettelemistä, miksi seurasimme porukkaa niinkin pitkälle, riitti koko seuraavan päivänkin.
Kerran jatkot olivat pikaisesti ohitse, päätimme itsekin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen aamupalaa. Käppäilin omaan hyttiini, jossa kaikki muut jo nukkuivatkin. Kengät pois ja nukkumaan. Joskus kuuden ja seitsemän välillä heräsin hirveeseen rymistykseen. Kollega alapunkasta oli tipahtanut lattialle, muttei tuntunut välittävän asiasta vaan jäi nukkumaan kovaäänisesti lattialle. Nukahdin uudelleen ja heräsin kahdeksan aikaan kaverin herätyskelloon. Koska omani oli soimassa puoli yhdeksältä, päätin nousta ylös katsomaan Tukholmaa ennen kuin laiva lähtisi liikkeelle takaisin. Kömmin sängystä yrittämättä herättää kanssanukkujia nollatuloksella, mutta ilmeisesti olivat niin syvässä unessa etteivät edes huomanneet. Käytävälle päästessäni laiva oli ihan hiljainen. Yritin saada ympäristöstä jotain selvää kirkkauden takia. Ketään ei näkynyt käytävällä, eikä missään enää näkynyt sitä valtavaa tölkkien ja muiden roskien kasaa, jota edellisenä iltana naureskeltiin. Hemmetin siistiä touhua. Painelin hyvää vauhtia buffetin ulko-oville odottelemaan puoli ysin treffimiitinkiä. Laiva oli juuri lähtenyt Tukholmasta ja jäin kaiteesta nojailemaan katsoen ikkunasta aurinkoista aamua Tukholmassa.
jatkuu vol. 3:ssa :)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
ASTin-risteily '09 vol. 1
Tiivistäen kolmeen sanaan: VUODEN PARHAIMMAT PIRSKEET!Aloittelevana opiskelijana olin ensimmäisellä viikolla sormi suussa. Yhtään tuttua naamaa ei näkynyt eikä myöskään uskaltanut vielä lähteä murtamaan sitä jäämuuria luokkakavereiden väliltä. Istuin hiljaa kuunnellen Tutoreiden valtavaa informaatiovyöryä koulun yleisistä asioista kunnes esille nousee tämän vuoden ASTin-risteily eli ympäri Suomen aloittelevien insinööriopiskelijoiden yhteiset bileet. Ilmottautuminen alkoi samantien ja aikaa oli seuraavaan aamuun. Mietin itsekseni, että miten joku minunlaiseni ujo kaveri uskaltaisi ilmottautua mukaan kun ketään edes omasta luokastaan ei tuntenut. 20€ kuljetuksista välillä Tampere-Turku-Tampere, hytistä sekä 10,5€:n arvoisesta aamiaisesta ei todellakaan kuulostanut pahalle. Jäin miettimään asiaa loppupäiväksi ja lopulta ilmottauduinkin mukaan seuraavana aamuna tutoropiskelijalleni kun hän jonotti ilmottautumislomakkeen kanssa. Luotin siihen, että oppisin tuntemaan jonkun, joka lähtisi mukaan, ennenkuin risteilyn aika koitti.
Jopa viisi luokkakaveria oli lähdössä mukaan yli 1000 muun insinööriopiskelijan kanssa yhden yön bileristeilylle. Matka alkoi 2.10. TAMKkilaisten osalta koulun pihalta kolmen jälkeen päivällä. Vain n. 150 nopeinta oli päässyt mukaan. Viisi bussia opiskelijoita aloitteli risteilyn busseissa yhteislauluilla ja naukkailulla. Perillä Turussa olimme kuuden aikoihin eli reilusti etuajassa, koska laiva lähti vasta vartin yli kahdeksan.
Opiskelijoita alkoi kerääntymään massiiviseksi joukoksi terminaalin oville ja terminaalin sisälle. Terminaalin sisällä odotellessamme ovien aukeamista tuntia ennen, oli opiskelijat siirtyneet terminaalin baareihin jatkamaan bussissa aloitettua nousua. Opiskelijoista nousi valtava meteli, ja terminaalin halli kaikui äänekkäistä huudoista.
Laivaan oli myös nousemassa pari lapsiperheitä ja pienehkö joukko eläkeläisiä. Eräs eläkeläisherra ei ollut ilmeisesti tottunut insinööriopiskelijoiden juhlimiseen. Tuskainen ilme naamallaan vanhahko herra peitti käsillään korvansa opiskelijoiden huutaessa kovaan ääneen kotikaupunkiaan. Satuin juuri istumaan lähellä. Pappa sai tarpeekseen kun viereiset opiskelijat alkoivat huutamaan lempikaupunkiaan kovaan ääneen, ja huusi kavereille kurkku suorana: "Olkaa jumalauta hiljaa!!!" Hieman hämmentyneinä miesporukka jäi tuijottamaan tuskastunutta pappaa kunnes repesivät nauruun. Pappa jatkoi avautumistaan uhkaamalla ampua kaikki mikäli halliin ei tulisi pikainen hiljaisuus. Jäimme porukalla ihmettelemään miehen julkista avautumista. Uskon, että Silja Line on ilmoittanut sivuillaan risteilyn olevan opiskelijoille suunnattu. Luultavasti myös lippujen hinnat olivat sen takia alempana, joten varmasti halvemmat liput eläkeläisiä kiinnostavat. En tiedä. Väärän risteilyn kuitenkin eläkeläiset olivat valinneet. Luojan kiitos näytti siltä, että ainakin yksi vanhempi pariskunta osasi ottaa meiningin huumorilla.
Kun vihdoin terminaalin ovet avautuivat laivaan, ei varmasti kukaan jäänyt sitä huomaamatta. Taputukset, huudot ja vihellykset vastasivat samaa kuin jalkapallo- tai jääkiekko-ottelun maalia. Porukan astellessa sisään tuntui kuin olisi astellut suuren jalkapalloareenan sisälle. Porukassa vallitsi hyvä henki ja pystyin aistimaan kuinka paljon tätä hetkeä oli odotettu.
Pätkäisen tarinan kahteen osaan johtuen siitä, että legendaa risteilystä riittää vaikka kuinka paljon. Vol. 2:sta odotellessa:
maanantai 28. syyskuuta 2009
Tyhjää täynnä
Edellisestä tekstistä on kauan. Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä johonkin yhteen aiheeseen. Sain kiinni parista aiheesta, mutta onnistuin tiivistämään itse asian vain muutamaan lauseeseen. Lopulta päätin keksiä jotain parempaa, mutta hyvinhän tuo aika menee kirjoittamatta mitään.
Puolet viime viikosta meni vieraita kestittäessä... tai siis vieraita vältellessä Emmin mukaan. Emmin vanhemmat tulivat torstaina ja olivat lauantaihin, ja Emmin ystävä Eveliina tuli käymään yhdeksi yöksi. Lauantai-ilta meni yöelämän seikkailuissa. Löysin lopulta itseni Onnelan pöydältä tanssimassa. Hyvin yleinen piirre meidän luokan porukoilla kuulemma. Pirskeet jatkuvat torstai-iltana kun pääsemme muutaman kaverin kanssa Astin-risteilylle Ruotsiin päin n. 1800 muun opiskelijan kanssa. Toivottavasti selvitään edes hengissä takaisin. Onneksi kyseessä on vain yhden yön risteily, joten jotain mahdollisuuksia on.
Yritänpäs etsiä itselleni blogilistan, joka sopisi teemaan. En edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta Emmi kehoitti minulle sellaista. Katsellaan...
Puolet viime viikosta meni vieraita kestittäessä... tai siis vieraita vältellessä Emmin mukaan. Emmin vanhemmat tulivat torstaina ja olivat lauantaihin, ja Emmin ystävä Eveliina tuli käymään yhdeksi yöksi. Lauantai-ilta meni yöelämän seikkailuissa. Löysin lopulta itseni Onnelan pöydältä tanssimassa. Hyvin yleinen piirre meidän luokan porukoilla kuulemma. Pirskeet jatkuvat torstai-iltana kun pääsemme muutaman kaverin kanssa Astin-risteilylle Ruotsiin päin n. 1800 muun opiskelijan kanssa. Toivottavasti selvitään edes hengissä takaisin. Onneksi kyseessä on vain yhden yön risteily, joten jotain mahdollisuuksia on.
Yritänpäs etsiä itselleni blogilistan, joka sopisi teemaan. En edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta Emmi kehoitti minulle sellaista. Katsellaan...
torstai 17. syyskuuta 2009
Lihavat leidit
LIHAVAT LEIDIT
Mei Annikki* Koistinen
Mei, Meisku, neiti KoistinenSyntynyt 27.1.2006 Sonkajärvellä
Äiti Viiru-Pallero, isä tuntematon
Väritys: "Kilpikonna"
Silmien väri: vihreä
Paino: noin 6 kg
Meisku tykkää:
- nukkua peittojen alla
- syödä
- kerjätä lisää ruokaa
- valittaa kun ei ole tarpeeksi ruokaa (varsinkin yöllä)
- puskemisesta ja järsimisestä
- matkustaa omassa boksissa
- pikkusiskostaan Miirusta
- do-the-lizard -tempusta (Meiskua rapsutetaan selästä hitaasti niin kieli alkaa lipomaan ilmaa kuten liskoilla :D)
- kyylätä vessassa/suihkussa
- käydä suihkussa ja saunassa mamman kanssa
- muovipusseista ja pahvilaatikoista
Meisku ei tykkää:
- kun ruokakuppi on tyhjä
- kun ruokakupissa on pahaa ruokaa (ruuan peittäminen)
- kynsien leikkaamisesta
- jos häntä ei huomata
- kun Miiru hyppii päällä boksissa
- viheltämisestä
Meiskun elämänkerta:
Meisku putkahti maailmaan kauniina tammikuun päivänä. Äiti Viiru-Pallero synnytti kolme pientä kissavauvaa. Kaksi tyttöä ja yhden pojan. Meisku erottui sisaruksistaan kauniin oranssilla värityksellään, koska muut sisarukset olivat harmaavalkoisia. Siitä lähtien Mei on ollut osa elämäämme.
Emmi otti Meiskun itselleen ja lelli pennun piloille. Meiskusta tuli itsepäinen, rasittava ja valittava kuten omistajastaan, mutta silti se on ihana kisu. Mei on maailman uteliain kissa. Noin vuoden ikäisenä Mei kokeili lentämistä kerrostalon parvekkeelta. No eihän siitä mitään hyvää tullut, mutta kissa selvisi takajalan murtumisella. Kuitenkaan uteliaisuus ei ole sen jälkeen yhtään vähentynyt.Noin puolentoista vuoden ikäisenä Mei sai oman pikkusiskon Miirusta, mutta alkututustumisen jälkeen vaikutti, että Meisku piti Miirua kuin omana pentunaan. Nykyään Mei viettää kissanpäiviään nukkuen ahkerasti ja piristäen omistajiensa päivää.
Miiru Marjaana* Keränen
Miitsu, Miiluli, neiti KeränenSyntynyt 2.5.2007 Iisalmessa
Äiti ja isä tuntemattomia
Väritys: "Hopeatiikeri-valkeaharlekin"
Silmien väri: ruskea
Paino: noin 5 kg
Miiru tykkää:
- nukkua mitä oudoimmissa paikoissa
- maata lattialle jääneiden tavaroiden päällä
- isosiskostaan Meiskusta
- omasta lelupallostaan
- Janin hikisukista
- pahvilaatikoista
- haistella ulkoilmaa ikkunan raosta
- kytistellä lintuja ikkunasta ja mähmätellä niille
- hurista
- korkeista paikoista
- kun Meisku pesee korvat
- olla sylissä pitkään
- koirista tai muista kissoista kuin Meiskusta
- limpparista
- käydä suihkussa
- kun laservaloa ei saakaan kiinni
- matkustamisesta boksissa
Tarinaa:
Miiru adoptoitiin vuoden 2007 kesäkuun lopulla Meiskun kaveriksi. Aluksi Miiru ei oikein tykännyt Meiskusta, mutta huomattuaan Meiskun olevan huolehtiva kissa, päätti Miiru ottaa Meiskun uudeksi äidikseen. Siitä lähtien Miiru ja Mei ovat olleet erottamatton parivaljakko.
Nykyään Miiru päivät menevät Meiskun seurassa nukkuen ja leikkien omalla pienellä lelupallollaan. Miiru on jopa oppinut tuomaan pallon takaisin heitettäessä. Miiru käyttäytyy vieläkin kuin pieni kissanpentu. Toivottavasti alituinen riehuminen Meiskun kanssa loppuu, jotta omistajat saavat nukuttua rauhassa yönsä.
* = Emmin ukki on antanut kissoille toiset nimet. Ukki on huumorimielessä kutsunut kissoja kokonimillä, joten nimet ovat jääneet kissoille.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Viimeinen teko
Lattia oli sanomalehtien peitossa. Mattoa peittivät useat otsikot terroristi-iskuista, ja keittiön kivilaattoja peittivät artikkelit, joissa kirjoittajat puhuivat omasta syntymästään. Kirjoittaja valehtelisi, jos väittäisi hahmojen syntyneen sydämestä. Useimmiten hahmo syntyy yhdestä tai useammasta lauseyhtymästä. Yksi tai useampi lause voi kertoa kaiken luonteesta, ajatuksista tai elämäntyöstä. Yksi sana voi muuttaa asioita. Musteen piirtyessä valkoiselle paperille, on kaikki mahdollista. Pienet asiat muokkaavat hahmoa radikaalisti.
Tuomas syntyi sanomalehtien keskelle. Tuomas ei ollut haluttu jälkeläinen. Hänen äitinsä oli hyljännyt hänet, kun hän oli vielä pieni. Äidin rakastaja, josta oli tullut Tuomaksen isä, oli häipynyt pian hänen syntymänsä jälkeen. Sanomalehtien keskeltä hän yritti löytää itseään. Otsikoista hän etsi syytä mistä hän oli tullut, ja minne kaikki olivat menneet. Hän yhdisti otsikoiden sanoja toisiinsa. Sanoja hän etsi lauseiden välistä, ja lopulta yhdisti sanat lauseiksi.
Aamun hän aloitti kupilla kahvia tavalliseen tapaan. Aurinko valaisi huonetta niin, että hän näki kaikki revityt sanomalehdet lattialla. Hänestä ei siinä lattiaa ollut. Sanomalehdet loivat kuin tason, jossa hän seisoi. Ne pitivät arvoituksia sisällään. Edellinen ilta oli ollut pitkä. Hän oli etsinyt paria sanaa lehtien sivuilta, mutta ei ollut ymmärtänyt niitä. Lehdistä leikatut osat olivat täynnä sinistä kuulakärkikynää. Ulkoa löytyneet sanomalehdet olivat likaisia. Kengänpainaumat ja revenneet sivut olivat hyvin yleinen näky huoneessa. Myös ulkomaalaisia lehtiä lojui lattialla. Hän ei ollut kielimiehiä, mutta hän etsi lehdistä kuvia. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, hän ajatteli.
Tuomas pohti itseään. Ystäviä hänellä ei enää ollut, viimeinen katosi sillan alla edellisellä viikolla. Ystävä oli nähnyt Tuomaksen huoneen. Sen jälkeen hänen suhtautumisensa Tuomakseen oli muuttunut. Tuomas ei yhtään ihmetellyt miksi, mutta hänestä se, mitä hän teki, oli tärkeämpää kuin muu elämä. Töitäkään hän ei ollut saanut. Useat sanoivat häntä ristiriitaiseksi ihmiseksi, osat hieman hulluksi. Tuomaksen äiti oli saanut hänet hieman hulluksi. Pienenä lapsena hän ei ymmärtänyt, mitä äiti oli tehnyt hänelle. Teini-ikäisenä hän oli katsonut itseään peiliin ja pitänyt yllään naurettavia vaatteita, kunnes hän nauroi itselleen. Tuolloin hän tajusi kuinka naurettava ihminen hän oli. Katkerana äidilleen, hän oli kirjoittanut kirjeitä lapsuudenkotiinsa. Vastauksia hän ei tietenkään takaisin saanut, mutta hänestä tuntui hyvältä kirjoittaa vapaasti kiroten äitiään ilman hänen huomauttelemista.
Sanomalehdet kertoivat Tuomaksen elämästä kaiken. Hänen elämänsä piileskeli otsikoiden välissä. Hän vihasi sanomalehtiä, mutta hänen oli selvitttävä elämänsä. Äiti oli tehnyt elämästä sekavan, enemmän vainoharhaisen. Kun Tuomas oli tajunnut tilanteensa, hän syytti itseään. Syytökset olisivat turhia, jos hän näkisi vain tuon parin sanan otsikon. Turhuus, väsymys ja epätoivo olivat vaivaneet häntä siitä lähtien, kun ensimmäinen sanomalehti ilmestyi levinneenä lattialle. Siitä lähtien niitä ilmestyi holtittomana, enemmän kuin Tuomas itse halusi. Selviäminen helpolla vaikutti turhalta ajatukselta. Ei hän ollut ennenkään päässyt aidan alitse, mutta nyt hän toivoi sitä. Jumala ei ollut myöntäväisellä mielellä.
Useita tunteja istuttuaan sanomalehtien keskellä puoliväsyneenä, hän päätti lopettaa.
-Ei tästä tule mitään, hän ajatteli. Hän ei ollut vieläkään löytänyt mitään, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun hän tunsi epäonnistuneen. Ei hän löytänyt artikkeliaan. Viikkoja hän yritti etsiä, mutta ei löytänyt selitystä itselleen. Hän ei löytänyt mitään äitinsä kuolemasta. Ystävä oli kertonut hänelle suru-uutisen pari viikkoa sitten, mutta hän oli järkyttynyt itsekin siitä, miten Tuomas reagoi tilanteeseen. Hän oli nähnyt sanomalehdet lattialla, eikä hyväksynyt sitä. Tuomaksen elämä riippui tuosta lehtileikkeestä, mutta hän ei löytänyt mitään.
Tuomas syntyi sanomalehtien keskelle. Tuomas ei ollut haluttu jälkeläinen. Hänen äitinsä oli hyljännyt hänet, kun hän oli vielä pieni. Äidin rakastaja, josta oli tullut Tuomaksen isä, oli häipynyt pian hänen syntymänsä jälkeen. Sanomalehtien keskeltä hän yritti löytää itseään. Otsikoista hän etsi syytä mistä hän oli tullut, ja minne kaikki olivat menneet. Hän yhdisti otsikoiden sanoja toisiinsa. Sanoja hän etsi lauseiden välistä, ja lopulta yhdisti sanat lauseiksi.
Aamun hän aloitti kupilla kahvia tavalliseen tapaan. Aurinko valaisi huonetta niin, että hän näki kaikki revityt sanomalehdet lattialla. Hänestä ei siinä lattiaa ollut. Sanomalehdet loivat kuin tason, jossa hän seisoi. Ne pitivät arvoituksia sisällään. Edellinen ilta oli ollut pitkä. Hän oli etsinyt paria sanaa lehtien sivuilta, mutta ei ollut ymmärtänyt niitä. Lehdistä leikatut osat olivat täynnä sinistä kuulakärkikynää. Ulkoa löytyneet sanomalehdet olivat likaisia. Kengänpainaumat ja revenneet sivut olivat hyvin yleinen näky huoneessa. Myös ulkomaalaisia lehtiä lojui lattialla. Hän ei ollut kielimiehiä, mutta hän etsi lehdistä kuvia. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, hän ajatteli.
Tuomas pohti itseään. Ystäviä hänellä ei enää ollut, viimeinen katosi sillan alla edellisellä viikolla. Ystävä oli nähnyt Tuomaksen huoneen. Sen jälkeen hänen suhtautumisensa Tuomakseen oli muuttunut. Tuomas ei yhtään ihmetellyt miksi, mutta hänestä se, mitä hän teki, oli tärkeämpää kuin muu elämä. Töitäkään hän ei ollut saanut. Useat sanoivat häntä ristiriitaiseksi ihmiseksi, osat hieman hulluksi. Tuomaksen äiti oli saanut hänet hieman hulluksi. Pienenä lapsena hän ei ymmärtänyt, mitä äiti oli tehnyt hänelle. Teini-ikäisenä hän oli katsonut itseään peiliin ja pitänyt yllään naurettavia vaatteita, kunnes hän nauroi itselleen. Tuolloin hän tajusi kuinka naurettava ihminen hän oli. Katkerana äidilleen, hän oli kirjoittanut kirjeitä lapsuudenkotiinsa. Vastauksia hän ei tietenkään takaisin saanut, mutta hänestä tuntui hyvältä kirjoittaa vapaasti kiroten äitiään ilman hänen huomauttelemista.
Sanomalehdet kertoivat Tuomaksen elämästä kaiken. Hänen elämänsä piileskeli otsikoiden välissä. Hän vihasi sanomalehtiä, mutta hänen oli selvitttävä elämänsä. Äiti oli tehnyt elämästä sekavan, enemmän vainoharhaisen. Kun Tuomas oli tajunnut tilanteensa, hän syytti itseään. Syytökset olisivat turhia, jos hän näkisi vain tuon parin sanan otsikon. Turhuus, väsymys ja epätoivo olivat vaivaneet häntä siitä lähtien, kun ensimmäinen sanomalehti ilmestyi levinneenä lattialle. Siitä lähtien niitä ilmestyi holtittomana, enemmän kuin Tuomas itse halusi. Selviäminen helpolla vaikutti turhalta ajatukselta. Ei hän ollut ennenkään päässyt aidan alitse, mutta nyt hän toivoi sitä. Jumala ei ollut myöntäväisellä mielellä.
Useita tunteja istuttuaan sanomalehtien keskellä puoliväsyneenä, hän päätti lopettaa.
-Ei tästä tule mitään, hän ajatteli. Hän ei ollut vieläkään löytänyt mitään, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun hän tunsi epäonnistuneen. Ei hän löytänyt artikkeliaan. Viikkoja hän yritti etsiä, mutta ei löytänyt selitystä itselleen. Hän ei löytänyt mitään äitinsä kuolemasta. Ystävä oli kertonut hänelle suru-uutisen pari viikkoa sitten, mutta hän oli järkyttynyt itsekin siitä, miten Tuomas reagoi tilanteeseen. Hän oli nähnyt sanomalehdet lattialla, eikä hyväksynyt sitä. Tuomaksen elämä riippui tuosta lehtileikkeestä, mutta hän ei löytänyt mitään.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Viikkoraportti
Maanantai 07. syyskuuta
Viikonlopun jälkeen on aina hemmetin raskasta herätä ennen seitsemää kouluun. En ole koskaan tottunut kahvinjuontiin eikä aamulehteäkään enää tule. Aamutoimet ja nopea vilkaisu tekstitv:stä aamun uutiset. Vielä kouluun lähtiessäkin haukotutti kuin olisi vasta herännyt. Onneksi noin kilometrin kävely bussiasemalle herätti hieman arkeen. Seuraavaksi huomasinkin olevani täpötäydessä bussissa seisomassa. Vihaan ruuhkabusseja. Laitoin Radioheadin uusimman levyn soimaan iPodiin ja yritin kestää ihmisiä, jotka pyytämisen sijaan puskevat olkapäillä tönien eteenpäin.
Päivän aiheena fysiikka ja matematiikka. Hieman ennen yhtä kotiin. Muuta en koulupäivästä muista. JP toi Tursajaisten suojahaalarit mukanaan :)
Tiistai 08. syyskuuta
Koulupäivä kestää 10 tuntia (08.15-18.15) kiitos matematiikan näyttökokeen. Joku varmaan voi arvata ettei tuollaisena päivänä ehdi muuta tehdä. Viime hetken valmistelut seuraavan päivän Tursajaisiin eli haalariin piirtämistä...
Laskeskelin, että matematiikan näyttökokeesta saisi n. 45 pistettä (max. 60p, 10 tehtävää á la 6p). Hyvillä mielin unohdin jo siinä vaiheessa matematiikan johdannon.
Päivän ainoa positiivinen pointti - Juhalta sai ostettua pari haalarimerkkiä lisää, Pedobearin ja 1UP-sienen.
Keskiviikko 09. syyskuuta
TURSAJAIS-PÄIVÄ! Päivä alkoi klo. 12 marssilla koululta Keskustorille. Arvioin nopeasti koulun pihalle kerääntyneen n. 700 - 900 opiskelijaa. Meidän luokalta porukkaa tuli marssimaan 7-henkinen sakki. Muutama muu liittyi myöhemmin porukkaan Keskustorilla. Kun marssi lähti vihdoin liikkeelle, opiskelijoita valui pari sataa lisää koulun toiselta puolelta. Marssi sujui pätkittäin liikennevalojen takia. Lopulta Keskustorille saavuttaessa, porukka kerääntyi luokkaryhmiin odottamaan. Pikkuhiljaa myös oman ryhmämme kasvoi lukumäärältään. Piakkoin alkoikin tapahtua. Joku huusi megafoniin käskien ihmisten kerääntyä lähemmäksi Tursa-valaa varten. Tunsin samaa epämiellyttävän tiivistä tunnelmaa kuin busseissa aamuisin. Sitten alkoi valan vannominen. Suuri määrä opiskelijoita huusi niin lujaa kuin pystyi. Harmi, etten saanut videokameralle.
Valan jälkeen seuraava käsky oli siirtyä busseihin, jotka kuljettaisivat meidät salaiseen paikkaan. Kun n. 1200 opiskelijaa yrittää päästä noin kahdeksaan bussiin vuorollaan, voi syntyä vaarallisia tilanteita. Ihmiset juoksivat bussien perässä päästäkseen ensimmäisinä kyytiin. Odotimme oman ryhmän kanssa vuoroamme miltei kahden tunnin ajan.
Itse tapahtumapaikka oli Härmälän leirintäalue. Ympäri aluetta oli sijoitettu 14 rastia. Rastit pitivät sisällään erilaisia ryhmähenkisiä tehtäviä. Alueelta sai myös grilliruokaa, mutta paljon luvattu Tursaspubi oli peruttu anniskelulupien puuttuessa. Asiasta ilmoitettiin vasta aamulla joten pettymys oli kova. Myös itse homman järjestelyt olivat pienoinen pettymys. Kun alueella oli lopulta reilusti yli sata 8-henkistä ryhmää, sai rasteille odottaa aina jonkin aikaa. Odotellessa kaikki mukaan varatut juomat kuluivat yllättävän nopeasti. Kuuden tunnin aikana ryhmämme ehti kiertämään viisi rastia, joten hirveän laajaa kuvaa ei tapahtumasta saanut. Viimeistään kuuden aikaan illalla huomasi selvästi miten alkoholi vaikuttaa opiskelijoihin.
Koska tapahtumasta luokkamme ei saanut irti tarpeeksi, päätimme yhdessä järjestää jatkot keskustassa ennen Onnelan avautumista. Porukka hajaantui seitsemän aikaan omiin suuntiinsa. Ehdin käväistä kotona syömässä ja suihkussa ennen kuin piti sykkiä takaisin keskustaan kello kahdeksan aikarajaan. Yllätyin kuinka paljon porukkaa oli paikalla. Miltei kaikki, jotka olivat mukana muissa päivän tapahtumissa. Ilta jatkui yhdeksään asti pussikaljoilla. Lähdimme porukalla Onnelaan sen auetessa yhdeksältä. Onnela oli jo puoli kymmenen aikaan täynnä opiskelijoita. Itse poistuin puoli yhdentoista aikaan Onnelasta, koska en kestänyt paikkaa. Muut jäivät juhlistamaan. Kotiin ja nukkumaan...
Torstai 10. syyskuuta
Lepoa... Päivällä iski päänsärky... Lisää lepoa. Ei muuta.
Perjantai 11. syyskuuta
Lähdettiin Emmin kanssa Ideaparkkiin etsimään vitriinikaappia olohuoneeseen. Kiertelimme kalustekaupat läpi löytämättä mitään. Tai oikeastaan yksi hyvä löytyi, mutta kun hintaa oli euroa vaille 500, ei kaappi mahtunut budjektiin. Päätin itsekseni, että en lähtisi tyhjin käsin pois. Lopulta löysin Seppälästä kolmet ultramegaseksikkäät bokserit aiheina Fingerpori ja Wagner ;) Myös Stadiumista tarttui mukaan kaksi aloittelijan/harrastajan tennismailaa sekä kasa palloja. Päätimme aloittaa tenniksen pelaamisen, vaikka kumpikaan ei ole pelannut aikaisemmin koululiikuntaa enempää. Kävimme myös heti kokeilemassa pelaamista, ja totesimme ettei ainakaan siitä kerrasta tullut mitään aikaiseksi. Loppuillaksi kävimme vuokraa pari leffaa katsottavaksi. Wrestler (minun valintani) ja Marley & me (Emmin valinta tietenkin).
Lauantai 12. syyskuuta
Tennistä ei päässyt tänään pelaa, koska on satanut koko päivän. Rupesin ihmettelemään demoa ladatessani PS3:lle WLANin hitautta. Myös koneen nettiyhteyden hitautta ihmettelin. Lopulta huomasinkin, että 24 meganen yhteys on poissa ja tilalla on huima meganen yhteys. MITÄH? Tarkistin kytkennät kymmenen kertaa ja tarkistin modeemin asetukset. Ei mitään. Sopivasti oli myös Soneran asiakaspalvelu mennyt kiinni. Kiitos. Sen takia en yritä lähellekään uppailla viiden megan valokuvia tapahtumista. Sori pojat. Saatte kuvat myöhemmin. Mitä oikeasti sain aikaiseksi? Sain pelattua Batman: Arkham Asylumin läpi.
Viikonlopun jälkeen on aina hemmetin raskasta herätä ennen seitsemää kouluun. En ole koskaan tottunut kahvinjuontiin eikä aamulehteäkään enää tule. Aamutoimet ja nopea vilkaisu tekstitv:stä aamun uutiset. Vielä kouluun lähtiessäkin haukotutti kuin olisi vasta herännyt. Onneksi noin kilometrin kävely bussiasemalle herätti hieman arkeen. Seuraavaksi huomasinkin olevani täpötäydessä bussissa seisomassa. Vihaan ruuhkabusseja. Laitoin Radioheadin uusimman levyn soimaan iPodiin ja yritin kestää ihmisiä, jotka pyytämisen sijaan puskevat olkapäillä tönien eteenpäin.
Päivän aiheena fysiikka ja matematiikka. Hieman ennen yhtä kotiin. Muuta en koulupäivästä muista. JP toi Tursajaisten suojahaalarit mukanaan :)
Tiistai 08. syyskuuta
Koulupäivä kestää 10 tuntia (08.15-18.15) kiitos matematiikan näyttökokeen. Joku varmaan voi arvata ettei tuollaisena päivänä ehdi muuta tehdä. Viime hetken valmistelut seuraavan päivän Tursajaisiin eli haalariin piirtämistä...
Laskeskelin, että matematiikan näyttökokeesta saisi n. 45 pistettä (max. 60p, 10 tehtävää á la 6p). Hyvillä mielin unohdin jo siinä vaiheessa matematiikan johdannon.
Päivän ainoa positiivinen pointti - Juhalta sai ostettua pari haalarimerkkiä lisää, Pedobearin ja 1UP-sienen.
Keskiviikko 09. syyskuuta
TURSAJAIS-PÄIVÄ! Päivä alkoi klo. 12 marssilla koululta Keskustorille. Arvioin nopeasti koulun pihalle kerääntyneen n. 700 - 900 opiskelijaa. Meidän luokalta porukkaa tuli marssimaan 7-henkinen sakki. Muutama muu liittyi myöhemmin porukkaan Keskustorilla. Kun marssi lähti vihdoin liikkeelle, opiskelijoita valui pari sataa lisää koulun toiselta puolelta. Marssi sujui pätkittäin liikennevalojen takia. Lopulta Keskustorille saavuttaessa, porukka kerääntyi luokkaryhmiin odottamaan. Pikkuhiljaa myös oman ryhmämme kasvoi lukumäärältään. Piakkoin alkoikin tapahtua. Joku huusi megafoniin käskien ihmisten kerääntyä lähemmäksi Tursa-valaa varten. Tunsin samaa epämiellyttävän tiivistä tunnelmaa kuin busseissa aamuisin. Sitten alkoi valan vannominen. Suuri määrä opiskelijoita huusi niin lujaa kuin pystyi. Harmi, etten saanut videokameralle.
Valan jälkeen seuraava käsky oli siirtyä busseihin, jotka kuljettaisivat meidät salaiseen paikkaan. Kun n. 1200 opiskelijaa yrittää päästä noin kahdeksaan bussiin vuorollaan, voi syntyä vaarallisia tilanteita. Ihmiset juoksivat bussien perässä päästäkseen ensimmäisinä kyytiin. Odotimme oman ryhmän kanssa vuoroamme miltei kahden tunnin ajan.
Itse tapahtumapaikka oli Härmälän leirintäalue. Ympäri aluetta oli sijoitettu 14 rastia. Rastit pitivät sisällään erilaisia ryhmähenkisiä tehtäviä. Alueelta sai myös grilliruokaa, mutta paljon luvattu Tursaspubi oli peruttu anniskelulupien puuttuessa. Asiasta ilmoitettiin vasta aamulla joten pettymys oli kova. Myös itse homman järjestelyt olivat pienoinen pettymys. Kun alueella oli lopulta reilusti yli sata 8-henkistä ryhmää, sai rasteille odottaa aina jonkin aikaa. Odotellessa kaikki mukaan varatut juomat kuluivat yllättävän nopeasti. Kuuden tunnin aikana ryhmämme ehti kiertämään viisi rastia, joten hirveän laajaa kuvaa ei tapahtumasta saanut. Viimeistään kuuden aikaan illalla huomasi selvästi miten alkoholi vaikuttaa opiskelijoihin.
Koska tapahtumasta luokkamme ei saanut irti tarpeeksi, päätimme yhdessä järjestää jatkot keskustassa ennen Onnelan avautumista. Porukka hajaantui seitsemän aikaan omiin suuntiinsa. Ehdin käväistä kotona syömässä ja suihkussa ennen kuin piti sykkiä takaisin keskustaan kello kahdeksan aikarajaan. Yllätyin kuinka paljon porukkaa oli paikalla. Miltei kaikki, jotka olivat mukana muissa päivän tapahtumissa. Ilta jatkui yhdeksään asti pussikaljoilla. Lähdimme porukalla Onnelaan sen auetessa yhdeksältä. Onnela oli jo puoli kymmenen aikaan täynnä opiskelijoita. Itse poistuin puoli yhdentoista aikaan Onnelasta, koska en kestänyt paikkaa. Muut jäivät juhlistamaan. Kotiin ja nukkumaan...
Torstai 10. syyskuuta
Lepoa... Päivällä iski päänsärky... Lisää lepoa. Ei muuta.
Perjantai 11. syyskuuta
Lähdettiin Emmin kanssa Ideaparkkiin etsimään vitriinikaappia olohuoneeseen. Kiertelimme kalustekaupat läpi löytämättä mitään. Tai oikeastaan yksi hyvä löytyi, mutta kun hintaa oli euroa vaille 500, ei kaappi mahtunut budjektiin. Päätin itsekseni, että en lähtisi tyhjin käsin pois. Lopulta löysin Seppälästä kolmet ultramegaseksikkäät bokserit aiheina Fingerpori ja Wagner ;) Myös Stadiumista tarttui mukaan kaksi aloittelijan/harrastajan tennismailaa sekä kasa palloja. Päätimme aloittaa tenniksen pelaamisen, vaikka kumpikaan ei ole pelannut aikaisemmin koululiikuntaa enempää. Kävimme myös heti kokeilemassa pelaamista, ja totesimme ettei ainakaan siitä kerrasta tullut mitään aikaiseksi. Loppuillaksi kävimme vuokraa pari leffaa katsottavaksi. Wrestler (minun valintani) ja Marley & me (Emmin valinta tietenkin).
Lauantai 12. syyskuuta
Tennistä ei päässyt tänään pelaa, koska on satanut koko päivän. Rupesin ihmettelemään demoa ladatessani PS3:lle WLANin hitautta. Myös koneen nettiyhteyden hitautta ihmettelin. Lopulta huomasinkin, että 24 meganen yhteys on poissa ja tilalla on huima meganen yhteys. MITÄH? Tarkistin kytkennät kymmenen kertaa ja tarkistin modeemin asetukset. Ei mitään. Sopivasti oli myös Soneran asiakaspalvelu mennyt kiinni. Kiitos. Sen takia en yritä lähellekään uppailla viiden megan valokuvia tapahtumista. Sori pojat. Saatte kuvat myöhemmin. Mitä oikeasti sain aikaiseksi? Sain pelattua Batman: Arkham Asylumin läpi.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Uudet kalusteet
Kuten eilen jo hieman mainitsinkin, sain uudet huonekalut perjantai-iltana. Kasaamista kesti aina lauantai-iltapäivään ja ehtihän sinä aikana muutaman kerran hermostua sekä pari kertaa tuli kokeiltua yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kuitenkin tavarat ovat paikoillaan ja tähän asti ovat pysyneet vielä kasassa.
Aloitetaan kaikista tärkeimmällä, sohvalla. Vuode-divaani-sohva Sotkasta. Vielä aika kovan tuntuinen, mutta pitäisi pehmetä iän myötä. Hieman näyttää vielä tyhjältä tuo nurkkaus kun on tyhjä seinä, mutta suunnitteilla on joko taulu tai hylly laittaa. Myös erikoisuutena tuossa sohvan yläpuolella (ei ihan näy kuvassa) on pistorasia seinässä (olisi ehkä sopivasti videotykkiä varten!). Sohvalta löytyy myös toinen kissoistamme. Mei-kissa (tutummin Meisku) on ominut sohvan itselleen siitä lähtien kun se on ollut paikoillaan. Sohva ja sen väritys valittiin huomioiden kissankarvat.
Uusi hieno TV-taso. Sotkasta sekin kuten kaikki muukin. Väritys just sopiva huoneen muuhun värimaailmaan. Painaa muuten ihan hemmetisti. Sen verran on tilaa telkkarin molemmilla puolilla, että voisi miettiä ylimääräistä kaiutin paria. Ylempi hylly on täytetty PS3- ja Xbox 360 -pelikonsoleilla. Kaikki laatikot ovat täynnä DVD/Bluray -elokuvia. Pitäisi vielä siistiä johtosumaa, joka näkyykin konsoleiden takana. Joku ei tykkää.
Viimeisenä muttei vähimmäisenä itse tukikohta. Sekä työpöytä että tuoli ovat uusia. Tykkään todella paljon siitä, että sain vihdoinkin kunnon työtason. Ikinä ole mahtunut yhteen tasoon tietokonetta, tulostinta ja vielä tilaa ylimääräiseen puuhastamiseen. Kuten kuvasta näkyy niin sekin ylimääräinen tila menee rojuille. Kissat ovat vallanneet tämänkin pöydän. Molemmat kun tykkäävät avonaisista ikkunoista mistä haistella ulkoilman raikkautta.
Lopuksi vielä päivän söpö kuva. Miiru-kissa jeesaa mesettämisessä :)
Aloitetaan kaikista tärkeimmällä, sohvalla. Vuode-divaani-sohva Sotkasta. Vielä aika kovan tuntuinen, mutta pitäisi pehmetä iän myötä. Hieman näyttää vielä tyhjältä tuo nurkkaus kun on tyhjä seinä, mutta suunnitteilla on joko taulu tai hylly laittaa. Myös erikoisuutena tuossa sohvan yläpuolella (ei ihan näy kuvassa) on pistorasia seinässä (olisi ehkä sopivasti videotykkiä varten!). Sohvalta löytyy myös toinen kissoistamme. Mei-kissa (tutummin Meisku) on ominut sohvan itselleen siitä lähtien kun se on ollut paikoillaan. Sohva ja sen väritys valittiin huomioiden kissankarvat.
Uusi hieno TV-taso. Sotkasta sekin kuten kaikki muukin. Väritys just sopiva huoneen muuhun värimaailmaan. Painaa muuten ihan hemmetisti. Sen verran on tilaa telkkarin molemmilla puolilla, että voisi miettiä ylimääräistä kaiutin paria. Ylempi hylly on täytetty PS3- ja Xbox 360 -pelikonsoleilla. Kaikki laatikot ovat täynnä DVD/Bluray -elokuvia. Pitäisi vielä siistiä johtosumaa, joka näkyykin konsoleiden takana. Joku ei tykkää.
Viimeisenä muttei vähimmäisenä itse tukikohta. Sekä työpöytä että tuoli ovat uusia. Tykkään todella paljon siitä, että sain vihdoinkin kunnon työtason. Ikinä ole mahtunut yhteen tasoon tietokonetta, tulostinta ja vielä tilaa ylimääräiseen puuhastamiseen. Kuten kuvasta näkyy niin sekin ylimääräinen tila menee rojuille. Kissat ovat vallanneet tämänkin pöydän. Molemmat kun tykkäävät avonaisista ikkunoista mistä haistella ulkoilman raikkautta.
Lopuksi vielä päivän söpö kuva. Miiru-kissa jeesaa mesettämisessä :)
lauantai 5. syyskuuta 2009
Kuinka vaikeaa on aloittaa kirjoittaminen?
Tämä on ensimmäinen kirjoittamani teksti viimeiseen pariin vuoteen ja sekin tulee vielä myöhässä. Syyskuun 1. päivä oli tarkoitettu aloituspäivä, mutta kiitos ylipitkien koulupäivien, ei aikaa jäänyt pahemmin kirjoittamiseen. Nyt kun kerrankin on aikaa aloittaa, ei meinaa keksiä mitään kirjoittamisen arvoista. Jospa näin vaikeana iltana kerron ihan yleisesti suunnitelmistani...
Hieman itsestäni. 21-vuotias pojankloppi Tampereelta. Asun kolmen tytön kanssa samassa asunnossa. Kaksi niistä kuitenkin on kissoja. Minun ja kihlattuni yhteisiä karvapalloja. (Voinkin sanoa tässä vaiheessa että kissoista tulee helkkaristi juttua tänne!) Olen ollut kihloissa reilut kolme vuotta ja seurustellut kohta viisi vuotta. Aloitin ammattikorkeakoulussa tietotekniikan opiskelun reilu viikko sitten. Ennen sitä kävin opiskelemassa Helsingissä sähkötekniikkaa syksyllä 2007, mutta minulle kävi puolessa vuodessa niin kuin miltei kolmannekselle muista sähkötekniikan opiskelijoista - ei napannut. Taloudellinen tilanteeni oli tiukka: töitä ei ollut eikä nykyiselläkään opintotuella pärjää mihinkään. Päätin siirtyä työelämään ja puolitoista vuotta kului yhden kesän sijaan. Vasta sitten halusin tosissani jatkaa opiskelujani ja siirryin Tampereelle.
Muutama sana blogin tarkoituksesta. Yhtenäistä teemaa ei luultavasti tule olemaan. Sivusto tulee sisältämään paljon luultavasti tylsää tekstiä, kuvia minua kiinnostavista asioista ja videopätkiä kaikesta mahdollisesta kunhan ensin opin editoimaan niitä järkevästi. Tarkoituksena on siis kertoa asioista mistä pidän. Myös kokeiluja arvosteluiden kirjoittamisesta saattaa ilmestyä. Päivitystahti on varmasti epäsäännöllinen mutta yritän nyt ainakin alussa päivittää pari kertaa viikossa.
Viime vuoden aikana olen onnistunut hyvin tuhlaamaan töistä ansaitut palkat elektroniikkaan. On pelikonsoleita, tietokonetta, mp3-soitinta, puhelinta, kameraa ja videokameraa. Varsinkin, jotta saisin hyödynnettyä täysin järjestelmädigikameraani ja uutta videokameraani, aloitin blogin ylläpidon. Se ehkä saisi minut oppimaan niiden käytön paljon laajemmin kuin satunnainen kuvaaminen esim. sukujuhlissa. Enkä kehtaa lähteä koskaan leikkimään turistia julkisille paikoille, koska en muuten tekisi työlläni mitään. Nyt kun on paikka minne voin laittaa asioita, luultavasti myös käytän kameroitani useammin.
Huomenna julkaisen muutaman kuvan asunnostani kun eilen vihdoin sain kalusteeni. Reilu pari viikkoahan siihen meni, mutta nyt olen tyytyväinen. Oikeastaan hemmetin tyytyväinen. Ei kun vain kameraa käteen ja huomista blogipäivitystä suunnittelemaan... :)
Edit: huomasin julkaisun jälkeen, että tuli ihan hemmetisti tekstiä.... En kyllä enää kirjoita näin pitkiä tekstejä :)
Hieman itsestäni. 21-vuotias pojankloppi Tampereelta. Asun kolmen tytön kanssa samassa asunnossa. Kaksi niistä kuitenkin on kissoja. Minun ja kihlattuni yhteisiä karvapalloja. (Voinkin sanoa tässä vaiheessa että kissoista tulee helkkaristi juttua tänne!) Olen ollut kihloissa reilut kolme vuotta ja seurustellut kohta viisi vuotta. Aloitin ammattikorkeakoulussa tietotekniikan opiskelun reilu viikko sitten. Ennen sitä kävin opiskelemassa Helsingissä sähkötekniikkaa syksyllä 2007, mutta minulle kävi puolessa vuodessa niin kuin miltei kolmannekselle muista sähkötekniikan opiskelijoista - ei napannut. Taloudellinen tilanteeni oli tiukka: töitä ei ollut eikä nykyiselläkään opintotuella pärjää mihinkään. Päätin siirtyä työelämään ja puolitoista vuotta kului yhden kesän sijaan. Vasta sitten halusin tosissani jatkaa opiskelujani ja siirryin Tampereelle.
Muutama sana blogin tarkoituksesta. Yhtenäistä teemaa ei luultavasti tule olemaan. Sivusto tulee sisältämään paljon luultavasti tylsää tekstiä, kuvia minua kiinnostavista asioista ja videopätkiä kaikesta mahdollisesta kunhan ensin opin editoimaan niitä järkevästi. Tarkoituksena on siis kertoa asioista mistä pidän. Myös kokeiluja arvosteluiden kirjoittamisesta saattaa ilmestyä. Päivitystahti on varmasti epäsäännöllinen mutta yritän nyt ainakin alussa päivittää pari kertaa viikossa.
Viime vuoden aikana olen onnistunut hyvin tuhlaamaan töistä ansaitut palkat elektroniikkaan. On pelikonsoleita, tietokonetta, mp3-soitinta, puhelinta, kameraa ja videokameraa. Varsinkin, jotta saisin hyödynnettyä täysin järjestelmädigikameraani ja uutta videokameraani, aloitin blogin ylläpidon. Se ehkä saisi minut oppimaan niiden käytön paljon laajemmin kuin satunnainen kuvaaminen esim. sukujuhlissa. Enkä kehtaa lähteä koskaan leikkimään turistia julkisille paikoille, koska en muuten tekisi työlläni mitään. Nyt kun on paikka minne voin laittaa asioita, luultavasti myös käytän kameroitani useammin.
Huomenna julkaisen muutaman kuvan asunnostani kun eilen vihdoin sain kalusteeni. Reilu pari viikkoahan siihen meni, mutta nyt olen tyytyväinen. Oikeastaan hemmetin tyytyväinen. Ei kun vain kameraa käteen ja huomista blogipäivitystä suunnittelemaan... :)
Edit: huomasin julkaisun jälkeen, että tuli ihan hemmetisti tekstiä.... En kyllä enää kirjoita näin pitkiä tekstejä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
