FFXIII: Viisi ensimmäistä tuntia

Ah, ensimmäinen Final Fantasy tällä konsolisukupolvella ja on onnistunut aiheuttamaan hyvää hässäkkää sekä kriitikoiden, sarjan seuraajien että konsolifanien puolella. Ei mikään ihme, että kiinnostus heräsi myös minussakin. Peli ehtikin pölyttyä myynnissä n. 15 minuuttia ennen kuin joutui innokkaan pelaajan sieppaamaksi. Lopun koulupäivästä peli poltteli laukussa ja käsissä. Kiusaus pyhittää koko päivä tälle pelille oli hyvin suuri, mutta se parempi puoli minusta päätti kuitenkin pysyttäytyä koulun penkillä.

Ei ole yllätys, että peli käynnistyi heti ensimmäiseksi kotiin päästyäni. Hetkeäkään ei tarvitsenut odottaa, sillä peliä ei tarvitse asentaa kovalevylle. Tällaista mahdollisuutta ei edes ole pelissä. Pelin alkuvideo ennen päävalikkoa lupaa paljon. Todella hienon näköinen maailma kohtaa todella upean äänimaailman. Huolimatta tiukoista naapureista, pidän äänenvoimakkuuden hyvin kuuluvalla tasolla.

Peli alkaa usean minuutin videolla. Eipä ehdi kulua kuin pari minuuttia ennen ensimmäistä räiskintäkohtausta. Lopulta video täyttyy räjähdyksillä ja luodeilla. Eksyn hieman pelistä, koska en tiedä mitä oikein on meneillään. Lopulta pääsen pelaamaan, mutta ilo jää lyhyeksi ensimmäisen vastuksen ilmestyessä ruudulle. Hallitsen Lightning-nimistä naishahmoa, jonka kumppanina toimii Sazh, afromies. Ensimmäinen taistelu toimii tutoriaalina taistelutoiminnoille, joten hirveästi mitään epäonnistumisen mahdollisuuksia ei pelin alkuvaiheessa ole.

Heti ensimmäiseksi tajuan, etten voi hallita kuin yhtä hahmoa, toinen osaa automaattisesti hyökätä. Taistelut sujuvat sulavasti, vaikka ruudulla räjähtelee alituisesti. Peli näyttää todella hienolta myöskin taisteluissa, joten siltä osin peli lunastaa odotuksia. Taistelun jälkeen pääsee liikkumaan vapaasti hyvin lineaarisella kartalla. Osasin odottaa asiaa, enkä pistä yhtään pahaksi asiaa, vaikka kritiikkiä on tullut hyvin paljon. Olihan FFX ihan samanlainen ja erittäin hyvä peli oli siltikin. Random Encounter -taisteluita ei enää ole vaan viholliset näkyvät ruudulla. Kosketus viholliseen käynnistää taistelun, joten myös mahdollisuus kiertää ja välttää konflikti onnistuu välillä.

Tarina vie nopeasti pelin päähenkilöt yhteen kertomatta hirveästi taustoja. Syvällistä kuvaa hahmoista ei saa parinkaan tunnin aikana vaan pikkuhiljaa paljon myöhemmin. Tarinaa on tukemassa dataloki pelin valikossa, joka kertoo todella runsaasti tarkempaa tietoa tapahtumista ja paikoista.

Peli alkaa hyvin hitaasti. Pari tuntia menee X-nappia hakatessa helpostikin, mutta peli tuo uusia ominaisuuksia taisteluihin ajan myötä. Taistelumekanismiin on lisätty uusi, mielestäni todella hyvä ominaisuus nimeltään Paradigm Shift eli suomeksi pelaajaroolin vaihtaminen. Kesken taistelun pelaaja voi vaihtaa hahmon taistelutyylin sekunnissa aggressiivisesti hyökkäävästä taistelijasta, puolustavaan ja muita parantavaan rooliin. Myöhemmässä vaiheessa peliä peliroolin vaihtamiset ovat välttämättömiä, sillä peli rankaisee armotta joukon johtajan kuolemasta (huolimatta kuolemasta herättäviltä itemeistä) game overilla. Hahmot eivät enää kerää kokemuspisteitä vaan CP-pisteitä eli Crystal Pointseja, joita käytetään hahmon kehittämiseen Grystarium Systeemissä, joka muistuttaa hyvin paljon FFX:ssä Sphere Gridiä.

Viiden tunnin aikana ei pelistä ole vieläkään saanut kaikkea avatuksi. Mm. tavaroiden ja aseiden yhdistäminen/päivittäminen on avaamatta. Taisteluissa käytettävien kolmen hahmojen vapaa valinta on avaamatta. Eidolonit (GF:t, Aeonit, Summonit, millä ikinä niitä nyt kutsutaan) ovat saamatta... Ei mikään ihme, että peliä on kritisoitu enimmäkseen hitaasta alusta. Kuitenkin peli on tunnistettavissa Final Fantasy -sarjaan kuuluvaksi. Pelin kokonaiskuvaa on vaikeaa arvioida ensimmäisten tuntien jälkeen. Olen kuitenkin varma, että peliä tulee tahkottua kymmeniä tunteja eteenpäin.

- Jani odottelee milloin pääsee ajamaan Shivalla

Loppu alkaa pian

Helmikuu vaihtui nopeasti maaliskuuhun. Hyvä minulle sinänsä, koska olen odottanut tätä tiettyä maaliskuuta miltei kolme vuotta. Miksi? Vihainen sodan jumala Kratos jatkaa kostoretkeään PS3:n yksinoikeuspelissä God of War III. Lähdin sarjan mukaan hieman myöhässä kun ensimmäinen kokeiluni tapahtui GoW II:n parissa. Heti käväisin ostamssa ensimmäisenkin osan ja olinkin jo pelisarjan fani tietämättäni. Ei olekaan siis ihme miksi olen niin innoissani seuraavista kahdesta viikosta. Odottavan aika tulee olemaan pitkä eivätkä ajankohtaiset mainostamiset ainakaan helpota odottamista.

Destructoid julkaisi artikkelin, joka sisältää yksityiskohtaisen selostukset GoW III:n ensimmäisistä minuuteista ja fiiliksistä miten peli alkaa. Jätin itse lukemisen heti ensimmäisiin lauseisiin "You are not ready for this game. Seriously." ja "The best 30 minutes of any videogame I have ever played." Koska hypejuna puksuttaa luotijunan nopeudella, jätin pahimmat spoilerit lukematta ja luultavasti säästyin isommalta odottamisen tuskalta. Jos joku lukijoista haluaa olla sadisti ja piiskata itsensä mahdollisimman tuskaisen odotuksen pariin, voi artikkelin käydä lukaisemassa linkistä.

 

You are not ready: The first 30 minutes of God of War III

Viime viikolla Pelaaja-lehti päätti lisätä tuskaani sillä lehden tilaajien versiossa kannessa komeili... noh, arvatakin saattaa.

 

Kiitokset Pelaaja-lehden Miikka Lehtoselle pelin arvostelusta. Arvostelu lupailee pelistä paljon hyvää, ja uskon pelin todellakin lunastavan odotukset. Samalla selauksella löysin lehden välistä jotain todella äijämäistä...

 Voi herrajestas, mitkä tuskat ja vapinat iskevät. Julkaisuun on vajaa kaksi viikkoa, mutta luultavasti joudun odottamaan enemmän, että Ultimate Thrilogy Edition saapuu postin kautta. Paketti sisältää myös pelin ensimmäiset kaksi osaaa PS3:lle sovitettuna ja HD-kuvanlaadulla, joten pääsen kivasti muistelemaan muutaman vuoden takaista peli-intoa. Se, jos jokin on varmaa, tulee viimeistään ensi viikon jälkeisestä viikosta puhdasta odottamista, sen jälkeen puhdasta läpipeluuhakkaamista ja sen jälkeen haikeaa fiilistelyä, koska Kratosta tuskin enää näkee.