ASTin-risteily '09 vol. 3

Ehdin viisi minuuttia tuijottaa Tukholman satamaa, kunnes yhtäkkiä kaverini ilmaantui paikalle. Hän kertoi heränneensä jo seitsemän aikaan ja käynyt nappaamassa sämpylän aamupalaksi alakerran kahvilasta. Päätimme lähteä herättää kolmannen sankarin aamupalalle mukaan, mutta hän olikin jo ajat sitten käynyt syömässä, joten painuimme kahdestaan ruokailemaan. En oikein pidä laivan aamupaloista, koska ne ovat täynnä rasvaista ja raskasta ruokaa. Normaali lautanen nakkia, munakokkelia ja pekonia, pari leipää ja lautasellinen muroja. Päälle kaksi lasia appelsiinimehua ja aamupala oli syöty.

Päivän ainoa isompi ohjelma oli rastikilpailu. Ideana oli kerätä neljän hengen ryhmä. Ilmoittautuminen alkoi 11.00 joten keräsimme porukan kasaan ja ilmottauduimme mukaan. Pienten alkuhäsläyksien (ei meidän osalta vaan rastijärjestäjien) jälkeen pääsimme lähtemään etsimään viittä eri rastia. Teamin nimi oli tietenkin:

TiTePK


1. rasti:

Tyhjä haalari piti täyttää omilla vaatteilla niin, että näyttäisi siltä, että haalareissa olisi joku onneton insinööriopiskelija. Ei ollut vaikea arvata, että lopulta olimme aika vähissä vaatteissa muiden rastikilpailijoiden kerääntyessä jonottamaan omaa vuoroansa. Keksimme myös laittaa "insinööriopiskelijamme" istumaan seinää vasten. Ystävällinen opiskelija lainasi meille skumppapulloa rekvisiitaksi "opiskelijan" käteen. Pienen tarinan jälkeen rasti oli täydellisesti valmis. Tulos: täydet 10 (suorituspistettä) + 5 (ryhmähenkipistettä) = 15 pistettä!


2. rasti:


Pöydällä oli neljä eri väristä palloa muovailuvahaa. Rastin pitäjä antoi yhdelle henkilölle tunnetun laulun nimen paperilla, ja tehtävänä oli tehdä muovailuvahasta jotain minkä perusteella muut ryhmäläiset arvaavat biisin nimen. Arvattuaan oikein seuraava henkilö sai uuden kappaleen muovailtavaksi.

Arvatut biisit olivat:
Pienet käärmeet
Saku Sammakko
Maj Karma - Ukkonen
Rammstein - Pussy

Tulos: 4*2 (suorituspistettä) + 3 (ryhmähenkipistettä) + 1 (minun taiteellisen Pienet käärmeet -muovailun bonuspiste :D) = 12 pistettä!


3. rasti:

Jokainen sai yhden ilmapallon, joka piti puhkoa... *kröh*... keksimällään tavalla... Ei siitä sen enempää. Tuomarit olivat ilmeisesti täysin kyllästyneinä rastinpitoon tai muuten vain hajonneita. Tulos: 11 pistettä! Ei mitään hajua miten jakautuivat kiitos hajonneiden tuomareiden. Painuisivat muualle hajoamaan.

4. rasti:

TAMK:n rasti, joka oli reilun tunnin myöhässä. Ideana oli, että tietty määrä tiettyä raajaa sai koskettaa maata, ja ryhmän piti keksiä millaisissa kuvioissa ehdot täyttyisivät. Saimme hyvän yhteistyön aikaiseksi. Ryhmämme toimi hemmetin hyvin omasta mielestäni. Tulos: 10 (suorituspistettä) = täydet 10 pistettä! (no shit). Missä olivat ryhmähenkipisteet?! Ne jäi saamatta.

5. rasti:

Yksi ryhmästä piti valita vapaaehtoiseksi. Hänet tuli riisua pelkillä hampailla. Naureskelimme aluksi jonottaessamme muiden ryhmien suoritukselle. Katselimme juuri ennen omaa vuoroamme neljän miehen suorituksen ja mietimme sopivaa taktiikkaa, kunnes luoksemme asteli brunettityttö haalarit päällä kysymään olemmeko jonottamassa vuoroamme. Myöntäessämme asian, tyttö alkoi huutamaan kaverilleen: "Tule äkkiä katsomaan, kohta on vuorossa neljä poikaa!!!" Menimme kaikki ihan pihalle. Katsoin takaisin suorittamassa olevaa mieslaumaa. Ilmeisesti tytöllä ei leikannut aikasemman ryhmän kohdalla. Noh, meitä ennen suorittanut ryhmä sai homman läpi. Tuomarit mainitsivat, että pohja-aika oli kaksi minuuttia. Lopulta pääsimme itse suorittamaan, kaverini ollessa vapaaehtoisena. Taktiikka toimi, sillä kaverini oli boksereisillaan minuutissa. Uusi pohja-aika! Tulos: 10 (suorituspistettä) + 2 (ryhmähenkipistettä) = 12 pistettä! Jäimme ihmettelemään miksi saimme vain kaksi pistettä ryhmähengestä. Ei minuutin pohja-aikaa tehdä mikäli ei ole loistavaa ryhmähenkeä!!


Rastit olivat ohitse. Olimme aika varmoja koko rastikilpailun voitosta. Päätimme lähteä uuteen nousuun, sillä aikaa palkintojen jakoon oli muutama tunti. 13 euron kotiruoka massuun, taxfreestä tuliaiset ja ne kirkkaat, joita ei saatu ostaa. Viiden aikaan menimme odottavin fiiliksin varaamaan eturivin paikat clubille, jossa kuudelta piti alkaa loppupuheet ja rastikilpailun palkintojen jaot. Tunnin sisään ehti tulla bändi esiintymään sekä tanssiryhmät Hunks ja High Heels. Kuuden aikaan kun vihdoin homman piti alkaa, mitään ei tapahtunut.  Odotimme ja odotimme, mutta turhaan. Valomerkki tuli ja baari meni kiinni. Surullisin ja vihaisin mielin painuimme takaisin hyttiin odottamaan maihinnousua. Hieman jälkeen seitsemän järjestyksenvalvoja tuli ajamaan meidät ulos hytistämme. Laiva saapui satamaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Sykimme nopeasti omiin busseihimme ja totesimme reissun olleen ohitse. Paluumatka oli selvästi hiljaisempi kuin tulomatka, mutta näytti siltä, ettei kaikille reissu ollut ohitse. Ehdottomasti vuoden paras reissu, ja varmasti uudestaan ensi vuonna!

Reissun plussat ja miinukset:

+ todella hyvä ryhmä kavereita mukana
+ uskomattoman hyvä meininki koko matkan ajan
+ parempi rastikilpailu kuin tursajaisissa

- alkoholin ostokielto taxfreesta menomatkalla
- TiTePK ei saanut ansaittua kunniaa

ASTin-risteily '09 vol. 2

Itse en ollut tyytyväinen kuullessani, että opiskelijoilla ei ole alkoholin osto-oikeutta menomatkalla. Tarkoitan siis kaikkia alkoholijuomia, en vain kirkkaita. Tutoropiskelijat kertoivat muutamaa päivää aikaisemmin, että kannattaa varautua omilla juomilla, mutta ennen laivaan nousua saattoi tiedossa olla tarkastukset. Täysimittaiset tarkastukset kuulostivat hyvin epätodennäköiseltä...

Terminaalin kävelytunneliin päästessäni huomasin edessäni muutaman ison mustapukuisen herran olevan vastassa meitä ja poimivan sattumanvaraisesti henkilöitä toiseen jonoon, joka johti tarkastuksiin. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, koska en ollut reissussa tyhjän laukun kanssa. Menimme yhdessä neljän hengen porukassa miesten ohi, kunnes takaa kuului käsky: "Hei! Sinä menet tuohon jonoon." Katsoessani taakse luullen nakin napsahtaneen omalle kohdalleni, kävikin ilmi, että jääkaappi-pakastimen kokoinen mies ohjasi kaverini tarkastusjonoon. Sitten olimmekin jo muut ohittaneet tarkastuspisteen. Tarkastukseen joutunut kaverini olikin ainoa, jolla ei ollutkaan mitään mukana tai siis ei ollut mitään enää tuossa vaiheessa.

Siirryimme tapahtumalle naureskellen hyttiimme kymppikannelle. Porukka hieman jakaantui, koska emme kaikki päässeet samaan hyttiin. Kävimme heittämässä kamat hyttiin ja painuimme ensimmäisenä syömään. 13 euroa kotiruoka-annoksesta ei kuulostanut pahalta kuin vertasi muihin aterioihin. Lihapullaa, perunamuussia, kalaa, kanaa, lihaa... niin paljon kuin vain lautaselle sai. Hyvää ruokaa.

Illaksi riitti ohjelmaa, pääsiassa esiintymisiä clubilla. Missasimme pari ensimmäistä ohjelmanumeroa (alkupuheet ja kilpailut), jotka eivät nyt niin hirveästi kiinnostaneetkaan. Ilta pyörähti käyntiin mennessämme istumaan clubille kuuntelemaan musiikkia. Sitten jostain kuului, että Hunksit tulevat esiintymään. Häivyimme saman tien casinolle. Sitten alkaakin hämärtymään. Lisää baarissa istumista, välillä hytissä istumista ja taas lisää baarissa istumista. Baari-hytti-baari välimatkalla näki kuinka opiskelijat nauttivat juhlimisesta, ehti tutustua muutamaan tuntemattomaan muutaman minuutin ajaksi ja naureskella muille.

Pirskeet alkoivat hiljentyä vasta neljän aikaan kun clubi meni kiinni. Aamupalaan oli pari tuntia aikaa. Yritimme keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, mutta kaikki paikat olivat jo kiinni, ja suurin osa porukasta oli hyvää vauhtia jo nukkumassa. Sitten eksyimme kaverin luokkakavereiden mukaan "jatkoille" hyttiin, jossa olimme kaikki ilman juomaa ja joku jo nukkui. Päätimme yhdessä, että ne olivat parhaimmat vajaat kymmenen minuutin jatkot. Lähdimme siirtymään uudestaan, jolloin menin ihan pihalle suunnitelmista. Sitten joku huikkas, että nyt mennään sitten nukkumaan. Luulin juttua heitoksi, mutta siinä vaiheessa kun odottelimme hissiä alakerroksiin ja hieman keskusteltiin suunnitelmista, alkoi käymään ilmi, että porukka on oikeasti menossa nukkumaan. Jostain kumman syystä kuitenkin seurasimme porukkaa hyttiin, kunnes meidät heitettiin sieltä ulos heidän alkaessa nukkumaan. Ihmettelemistä, miksi seurasimme porukkaa niinkin pitkälle, riitti koko seuraavan päivänkin.

Kerran jatkot olivat pikaisesti ohitse, päätimme itsekin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen aamupalaa. Käppäilin omaan hyttiini, jossa kaikki muut jo nukkuivatkin. Kengät pois ja nukkumaan. Joskus kuuden ja seitsemän välillä heräsin hirveeseen rymistykseen. Kollega alapunkasta oli tipahtanut lattialle, muttei tuntunut välittävän asiasta vaan jäi nukkumaan kovaäänisesti lattialle. Nukahdin uudelleen ja heräsin kahdeksan aikaan kaverin herätyskelloon. Koska omani oli soimassa puoli yhdeksältä, päätin nousta ylös katsomaan Tukholmaa ennen kuin laiva lähtisi liikkeelle takaisin. Kömmin sängystä yrittämättä herättää kanssanukkujia nollatuloksella, mutta ilmeisesti olivat niin syvässä unessa etteivät edes huomanneet. Käytävälle päästessäni laiva oli ihan hiljainen. Yritin saada ympäristöstä jotain selvää kirkkauden takia. Ketään ei näkynyt käytävällä, eikä missään enää näkynyt sitä valtavaa tölkkien ja muiden roskien kasaa, jota edellisenä iltana naureskeltiin. Hemmetin siistiä touhua. Painelin hyvää vauhtia buffetin ulko-oville odottelemaan puoli ysin treffimiitinkiä. Laiva oli juuri lähtenyt Tukholmasta ja jäin kaiteesta nojailemaan katsoen ikkunasta aurinkoista aamua Tukholmassa.

jatkuu vol. 3:ssa :)

ASTin-risteily '09 vol. 1

Tiivistäen kolmeen sanaan: VUODEN PARHAIMMAT PIRSKEET!

Aloittelevana opiskelijana olin ensimmäisellä viikolla sormi suussa. Yhtään tuttua naamaa ei näkynyt eikä myöskään uskaltanut vielä lähteä murtamaan sitä jäämuuria luokkakavereiden väliltä. Istuin hiljaa kuunnellen Tutoreiden valtavaa informaatiovyöryä koulun yleisistä asioista kunnes esille nousee tämän vuoden ASTin-risteily eli ympäri Suomen aloittelevien insinööriopiskelijoiden yhteiset bileet. Ilmottautuminen alkoi samantien ja aikaa oli seuraavaan aamuun. Mietin itsekseni, että miten joku minunlaiseni ujo kaveri uskaltaisi ilmottautua mukaan kun ketään edes omasta luokastaan ei tuntenut. 20€ kuljetuksista välillä Tampere-Turku-Tampere, hytistä sekä 10,5€:n arvoisesta aamiaisesta ei todellakaan kuulostanut pahalle. Jäin miettimään asiaa loppupäiväksi ja lopulta ilmottauduinkin mukaan seuraavana aamuna tutoropiskelijalleni kun hän jonotti ilmottautumislomakkeen kanssa. Luotin siihen, että oppisin tuntemaan jonkun, joka lähtisi mukaan, ennenkuin risteilyn aika koitti.

Jopa viisi luokkakaveria oli lähdössä mukaan yli 1000 muun insinööriopiskelijan kanssa yhden yön bileristeilylle. Matka alkoi 2.10. TAMKkilaisten osalta koulun pihalta kolmen jälkeen päivällä. Vain n. 150 nopeinta oli päässyt mukaan. Viisi bussia opiskelijoita aloitteli risteilyn busseissa yhteislauluilla ja naukkailulla. Perillä Turussa olimme kuuden aikoihin eli reilusti etuajassa, koska laiva lähti vasta vartin yli kahdeksan.

Opiskelijoita alkoi kerääntymään massiiviseksi joukoksi terminaalin oville ja terminaalin sisälle. Terminaalin sisällä odotellessamme ovien aukeamista tuntia ennen, oli opiskelijat siirtyneet terminaalin baareihin jatkamaan bussissa aloitettua nousua. Opiskelijoista nousi valtava meteli, ja terminaalin halli kaikui äänekkäistä huudoista.

Laivaan oli myös nousemassa pari lapsiperheitä ja pienehkö joukko eläkeläisiä. Eräs eläkeläisherra ei ollut ilmeisesti tottunut insinööriopiskelijoiden juhlimiseen. Tuskainen ilme naamallaan vanhahko herra peitti käsillään korvansa opiskelijoiden huutaessa kovaan ääneen kotikaupunkiaan. Satuin juuri istumaan lähellä. Pappa sai tarpeekseen kun viereiset opiskelijat alkoivat huutamaan lempikaupunkiaan kovaan ääneen, ja huusi kavereille kurkku suorana: "Olkaa jumalauta hiljaa!!!" Hieman hämmentyneinä miesporukka jäi tuijottamaan tuskastunutta pappaa kunnes repesivät nauruun. Pappa jatkoi avautumistaan uhkaamalla ampua kaikki mikäli halliin ei tulisi pikainen hiljaisuus.

Jäimme porukalla ihmettelemään miehen julkista avautumista. Uskon, että Silja Line on ilmoittanut sivuillaan risteilyn olevan opiskelijoille suunnattu. Luultavasti myös lippujen hinnat olivat sen takia alempana, joten varmasti halvemmat liput eläkeläisiä kiinnostavat. En tiedä. Väärän risteilyn kuitenkin eläkeläiset olivat valinneet. Luojan kiitos näytti siltä, että ainakin yksi vanhempi pariskunta osasi ottaa meiningin huumorilla.

Kun vihdoin terminaalin ovet avautuivat laivaan, ei varmasti kukaan jäänyt sitä huomaamatta. Taputukset, huudot ja vihellykset vastasivat samaa kuin jalkapallo- tai jääkiekko-ottelun maalia. Porukan astellessa sisään tuntui kuin olisi astellut suuren jalkapalloareenan sisälle. Porukassa vallitsi hyvä henki ja pystyin aistimaan kuinka paljon tätä hetkeä oli odotettu.

Pätkäisen tarinan kahteen osaan johtuen siitä, että legendaa risteilystä riittää vaikka kuinka paljon. Vol. 2:sta odotellessa: