ASTin-risteily '09 vol. 1

Tiivistäen kolmeen sanaan: VUODEN PARHAIMMAT PIRSKEET!

Aloittelevana opiskelijana olin ensimmäisellä viikolla sormi suussa. Yhtään tuttua naamaa ei näkynyt eikä myöskään uskaltanut vielä lähteä murtamaan sitä jäämuuria luokkakavereiden väliltä. Istuin hiljaa kuunnellen Tutoreiden valtavaa informaatiovyöryä koulun yleisistä asioista kunnes esille nousee tämän vuoden ASTin-risteily eli ympäri Suomen aloittelevien insinööriopiskelijoiden yhteiset bileet. Ilmottautuminen alkoi samantien ja aikaa oli seuraavaan aamuun. Mietin itsekseni, että miten joku minunlaiseni ujo kaveri uskaltaisi ilmottautua mukaan kun ketään edes omasta luokastaan ei tuntenut. 20€ kuljetuksista välillä Tampere-Turku-Tampere, hytistä sekä 10,5€:n arvoisesta aamiaisesta ei todellakaan kuulostanut pahalle. Jäin miettimään asiaa loppupäiväksi ja lopulta ilmottauduinkin mukaan seuraavana aamuna tutoropiskelijalleni kun hän jonotti ilmottautumislomakkeen kanssa. Luotin siihen, että oppisin tuntemaan jonkun, joka lähtisi mukaan, ennenkuin risteilyn aika koitti.

Jopa viisi luokkakaveria oli lähdössä mukaan yli 1000 muun insinööriopiskelijan kanssa yhden yön bileristeilylle. Matka alkoi 2.10. TAMKkilaisten osalta koulun pihalta kolmen jälkeen päivällä. Vain n. 150 nopeinta oli päässyt mukaan. Viisi bussia opiskelijoita aloitteli risteilyn busseissa yhteislauluilla ja naukkailulla. Perillä Turussa olimme kuuden aikoihin eli reilusti etuajassa, koska laiva lähti vasta vartin yli kahdeksan.

Opiskelijoita alkoi kerääntymään massiiviseksi joukoksi terminaalin oville ja terminaalin sisälle. Terminaalin sisällä odotellessamme ovien aukeamista tuntia ennen, oli opiskelijat siirtyneet terminaalin baareihin jatkamaan bussissa aloitettua nousua. Opiskelijoista nousi valtava meteli, ja terminaalin halli kaikui äänekkäistä huudoista.

Laivaan oli myös nousemassa pari lapsiperheitä ja pienehkö joukko eläkeläisiä. Eräs eläkeläisherra ei ollut ilmeisesti tottunut insinööriopiskelijoiden juhlimiseen. Tuskainen ilme naamallaan vanhahko herra peitti käsillään korvansa opiskelijoiden huutaessa kovaan ääneen kotikaupunkiaan. Satuin juuri istumaan lähellä. Pappa sai tarpeekseen kun viereiset opiskelijat alkoivat huutamaan lempikaupunkiaan kovaan ääneen, ja huusi kavereille kurkku suorana: "Olkaa jumalauta hiljaa!!!" Hieman hämmentyneinä miesporukka jäi tuijottamaan tuskastunutta pappaa kunnes repesivät nauruun. Pappa jatkoi avautumistaan uhkaamalla ampua kaikki mikäli halliin ei tulisi pikainen hiljaisuus.

Jäimme porukalla ihmettelemään miehen julkista avautumista. Uskon, että Silja Line on ilmoittanut sivuillaan risteilyn olevan opiskelijoille suunnattu. Luultavasti myös lippujen hinnat olivat sen takia alempana, joten varmasti halvemmat liput eläkeläisiä kiinnostavat. En tiedä. Väärän risteilyn kuitenkin eläkeläiset olivat valinneet. Luojan kiitos näytti siltä, että ainakin yksi vanhempi pariskunta osasi ottaa meiningin huumorilla.

Kun vihdoin terminaalin ovet avautuivat laivaan, ei varmasti kukaan jäänyt sitä huomaamatta. Taputukset, huudot ja vihellykset vastasivat samaa kuin jalkapallo- tai jääkiekko-ottelun maalia. Porukan astellessa sisään tuntui kuin olisi astellut suuren jalkapalloareenan sisälle. Porukassa vallitsi hyvä henki ja pystyin aistimaan kuinka paljon tätä hetkeä oli odotettu.

Pätkäisen tarinan kahteen osaan johtuen siitä, että legendaa risteilystä riittää vaikka kuinka paljon. Vol. 2:sta odotellessa: