Tyhjää täynnä

Edellisestä tekstistä on kauan. Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä johonkin yhteen aiheeseen. Sain kiinni parista aiheesta, mutta onnistuin tiivistämään itse asian vain muutamaan lauseeseen. Lopulta päätin keksiä jotain parempaa, mutta hyvinhän tuo aika menee kirjoittamatta mitään.

Puolet viime viikosta meni vieraita kestittäessä... tai siis vieraita vältellessä Emmin mukaan. Emmin vanhemmat tulivat torstaina ja olivat lauantaihin, ja Emmin ystävä Eveliina tuli käymään yhdeksi yöksi. Lauantai-ilta meni yöelämän seikkailuissa. Löysin lopulta itseni Onnelan pöydältä tanssimassa. Hyvin yleinen piirre meidän luokan porukoilla kuulemma. Pirskeet jatkuvat torstai-iltana kun pääsemme muutaman kaverin kanssa Astin-risteilylle Ruotsiin päin n. 1800 muun opiskelijan kanssa. Toivottavasti selvitään edes hengissä takaisin. Onneksi kyseessä on vain yhden yön risteily, joten jotain mahdollisuuksia on.

Yritänpäs etsiä itselleni blogilistan, joka sopisi teemaan. En edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta Emmi kehoitti minulle sellaista. Katsellaan...

Lihavat leidit

LIHAVAT LEIDIT

 

Mei Annikki* Koistinen

Mei, Meisku, neiti Koistinen

Syntynyt 27.1.2006 Sonkajärvellä

Äiti Viiru-Pallero, isä tuntematon

Väritys: "Kilpikonna"

         Silmien väri: vihreä

          Paino: noin 6 kg

Meisku tykkää:

• nukkua peittojen alla
• syödä
• kerjätä lisää ruokaa
• valittaa kun ei ole tarpeeksi ruokaa (varsinkin yöllä)
• puskemisesta ja järsimisestä
• matkustaa omassa boksissa
• pikkusiskostaan Miirusta
• do-the-lizard -tempusta (Meiskua rapsutetaan selästä hitaasti niin kieli alkaa lipomaan ilmaa kuten liskoilla :D)
• kyylätä vessassa/suihkussa
• käydä suihkussa ja saunassa mamman kanssa
  
• muovipusseista ja pahvilaatikoista
  

Meisku ei tykkää:

• kun ruokakuppi on tyhjä
• kun ruokakupissa on pahaa ruokaa (ruuan peittäminen)
• kynsien leikkaamisesta
• jos häntä ei huomata
• kun Miiru hyppii päällä boksissa
• viheltämisestä
  

Meiskun elämänkerta:

Meisku putkahti maailmaan kauniina tammikuun päivänä. Äiti Viiru-Pallero synnytti kolme pientä kissavauvaa. Kaksi tyttöä ja yhden pojan. Meisku erottui sisaruksistaan kauniin oranssilla värityksellään, koska muut sisarukset olivat harmaavalkoisia. Siitä lähtien Mei on ollut osa elämäämme.

Emmi otti Meiskun itselleen ja lelli pennun piloille. Meiskusta tuli itsepäinen, rasittava ja valittava  kuten omistajastaan, mutta silti se on ihana kisu. Mei on maailman uteliain kissa. Noin vuoden ikäisenä Mei kokeili lentämistä kerrostalon parvekkeelta. No eihän siitä mitään hyvää tullut, mutta kissa selvisi takajalan murtumisella. Kuitenkaan uteliaisuus ei ole sen jälkeen yhtään vähentynyt.

Noin puolentoista vuoden ikäisenä Mei sai oman pikkusiskon Miirusta, mutta alkututustumisen jälkeen vaikutti, että Meisku piti Miirua kuin omana pentunaan. Nykyään Mei viettää kissanpäiviään nukkuen ahkerasti ja piristäen omistajiensa päivää.

Miiru Marjaana* Keränen

Miitsu, Miiluli, neiti Keränen

Syntynyt 2.5.2007 Iisalmessa

Äiti ja isä tuntemattomia

Väritys: "Hopeatiikeri-valkeaharlekin"

Silmien väri: ruskea

Paino: noin 5 kg

Miiru tykkää:

• nukkua mitä oudoimmissa paikoissa
• maata lattialle jääneiden tavaroiden päällä
• isosiskostaan Meiskusta
• omasta lelupallostaan
• Janin hikisukista
• pahvilaatikoista
• haistella ulkoilmaa ikkunan raosta
• kytistellä lintuja ikkunasta ja mähmätellä niille
• hurista
• korkeista paikoista 
• kun Meisku pesee korvat
  

Miiru ei tykkää:

• olla sylissä pitkään
• koirista tai muista kissoista kuin Meiskusta
• limpparista
• käydä suihkussa
• kun laservaloa ei saakaan kiinni
• matkustamisesta boksissa
  

  

Tarinaa:

Miiru adoptoitiin vuoden 2007 kesäkuun lopulla Meiskun kaveriksi. Aluksi Miiru ei oikein tykännyt Meiskusta, mutta huomattuaan Meiskun olevan huolehtiva kissa, päätti Miiru ottaa Meiskun uudeksi äidikseen. Siitä lähtien Miiru ja Mei ovat olleet erottamatton parivaljakko.

Nykyään Miiru päivät menevät Meiskun seurassa nukkuen ja leikkien omalla pienellä lelupallollaan. Miiru on jopa oppinut tuomaan pallon takaisin heitettäessä. Miiru käyttäytyy vieläkin kuin pieni kissanpentu. Toivottavasti alituinen riehuminen Meiskun kanssa loppuu, jotta omistajat saavat nukuttua rauhassa yönsä.

* = Emmin ukki on antanut kissoille toiset nimet. Ukki on huumorimielessä kutsunut kissoja kokonimillä, joten nimet ovat jääneet kissoille. 

Viimeinen teko

Lattia oli sanomalehtien peitossa. Mattoa peittivät useat otsikot terroristi-iskuista, ja keittiön kivilaattoja peittivät artikkelit, joissa kirjoittajat puhuivat omasta syntymästään. Kirjoittaja valehtelisi, jos väittäisi hahmojen syntyneen sydämestä. Useimmiten hahmo syntyy yhdestä tai useammasta lauseyhtymästä. Yksi tai useampi lause voi kertoa kaiken luonteesta, ajatuksista tai elämäntyöstä. Yksi sana voi muuttaa asioita. Musteen piirtyessä valkoiselle paperille, on kaikki mahdollista. Pienet asiat muokkaavat hahmoa radikaalisti.

Tuomas syntyi sanomalehtien keskelle. Tuomas ei ollut haluttu jälkeläinen. Hänen äitinsä oli hyljännyt hänet, kun hän oli vielä pieni. Äidin rakastaja, josta oli tullut Tuomaksen isä, oli häipynyt pian hänen syntymänsä jälkeen. Sanomalehtien keskeltä hän yritti löytää itseään. Otsikoista hän etsi syytä mistä hän oli tullut, ja minne kaikki olivat menneet. Hän yhdisti otsikoiden sanoja toisiinsa. Sanoja hän etsi lauseiden välistä, ja lopulta yhdisti sanat lauseiksi.

Aamun hän aloitti kupilla kahvia tavalliseen tapaan. Aurinko valaisi huonetta niin, että hän näki kaikki revityt sanomalehdet lattialla. Hänestä ei siinä lattiaa ollut. Sanomalehdet loivat kuin tason, jossa hän seisoi. Ne pitivät arvoituksia sisällään. Edellinen ilta oli ollut pitkä. Hän oli etsinyt paria sanaa lehtien sivuilta, mutta ei ollut ymmärtänyt niitä. Lehdistä leikatut osat olivat täynnä sinistä kuulakärkikynää. Ulkoa löytyneet sanomalehdet olivat likaisia. Kengänpainaumat ja revenneet sivut olivat hyvin yleinen näky huoneessa. Myös ulkomaalaisia lehtiä lojui lattialla. Hän ei ollut kielimiehiä, mutta hän etsi lehdistä kuvia. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, hän ajatteli.

Tuomas pohti itseään. Ystäviä hänellä ei enää ollut, viimeinen katosi sillan alla edellisellä viikolla. Ystävä oli nähnyt Tuomaksen huoneen. Sen jälkeen hänen suhtautumisensa Tuomakseen oli muuttunut. Tuomas ei yhtään ihmetellyt miksi, mutta hänestä se, mitä hän teki, oli tärkeämpää kuin muu elämä. Töitäkään hän ei ollut saanut. Useat sanoivat häntä ristiriitaiseksi ihmiseksi, osat hieman hulluksi. Tuomaksen äiti oli saanut hänet hieman hulluksi. Pienenä lapsena hän ei ymmärtänyt, mitä äiti oli tehnyt hänelle. Teini-ikäisenä hän oli katsonut itseään peiliin ja pitänyt yllään naurettavia vaatteita, kunnes hän nauroi itselleen. Tuolloin hän tajusi kuinka naurettava ihminen hän oli. Katkerana äidilleen, hän oli kirjoittanut kirjeitä lapsuudenkotiinsa. Vastauksia hän ei tietenkään takaisin saanut, mutta hänestä tuntui hyvältä kirjoittaa vapaasti kiroten äitiään ilman hänen huomauttelemista.

Sanomalehdet kertoivat Tuomaksen elämästä kaiken. Hänen elämänsä piileskeli otsikoiden välissä. Hän vihasi sanomalehtiä, mutta hänen oli selvitttävä elämänsä. Äiti oli tehnyt elämästä sekavan, enemmän vainoharhaisen. Kun Tuomas oli tajunnut tilanteensa, hän syytti itseään. Syytökset olisivat turhia, jos hän näkisi vain tuon parin sanan otsikon. Turhuus, väsymys ja epätoivo olivat vaivaneet häntä siitä lähtien, kun ensimmäinen sanomalehti ilmestyi levinneenä lattialle. Siitä lähtien niitä ilmestyi holtittomana, enemmän kuin Tuomas itse halusi. Selviäminen helpolla vaikutti turhalta ajatukselta. Ei hän ollut ennenkään päässyt aidan alitse, mutta nyt hän toivoi sitä. Jumala ei ollut myöntäväisellä mielellä.

Useita tunteja istuttuaan sanomalehtien keskellä puoliväsyneenä, hän päätti lopettaa.
-Ei tästä tule mitään, hän ajatteli. Hän ei ollut vieläkään löytänyt mitään, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun hän tunsi epäonnistuneen. Ei hän löytänyt artikkeliaan. Viikkoja hän yritti etsiä, mutta ei löytänyt selitystä itselleen. Hän ei löytänyt mitään äitinsä kuolemasta. Ystävä oli kertonut hänelle suru-uutisen pari viikkoa sitten, mutta hän oli järkyttynyt itsekin siitä, miten Tuomas reagoi tilanteeseen. Hän oli nähnyt sanomalehdet lattialla, eikä hyväksynyt sitä. Tuomaksen elämä riippui tuosta lehtileikkeestä, mutta hän ei löytänyt mitään.

Viikkoraportti

Maanantai 07. syyskuuta

Viikonlopun jälkeen on aina hemmetin raskasta herätä ennen seitsemää kouluun. En ole koskaan tottunut kahvinjuontiin eikä aamulehteäkään enää tule. Aamutoimet ja nopea vilkaisu tekstitv:stä aamun uutiset. Vielä kouluun lähtiessäkin haukotutti kuin olisi vasta herännyt. Onneksi noin kilometrin kävely bussiasemalle herätti hieman arkeen. Seuraavaksi huomasinkin olevani täpötäydessä bussissa seisomassa. Vihaan ruuhkabusseja. Laitoin Radioheadin uusimman levyn soimaan iPodiin ja yritin kestää ihmisiä, jotka pyytämisen sijaan puskevat olkapäillä tönien eteenpäin.

Päivän aiheena fysiikka ja matematiikka. Hieman ennen yhtä kotiin. Muuta en koulupäivästä muista. JP toi Tursajaisten suojahaalarit mukanaan :)


Tiistai 08. syyskuuta

Koulupäivä kestää 10 tuntia (08.15-18.15) kiitos matematiikan näyttökokeen. Joku varmaan voi arvata ettei tuollaisena päivänä ehdi muuta tehdä. Viime hetken valmistelut seuraavan päivän Tursajaisiin eli haalariin piirtämistä...

Laskeskelin, että matematiikan näyttökokeesta saisi n. 45 pistettä (max. 60p, 10 tehtävää á la 6p). Hyvillä mielin unohdin jo siinä vaiheessa matematiikan johdannon.

Päivän ainoa positiivinen pointti - Juhalta sai ostettua pari haalarimerkkiä lisää, Pedobearin ja 1UP-sienen.


Keskiviikko 09. syyskuuta

TURSAJAIS-PÄIVÄ! Päivä alkoi klo. 12 marssilla koululta Keskustorille. Arvioin nopeasti koulun pihalle kerääntyneen n. 700 - 900 opiskelijaa. Meidän luokalta porukkaa tuli marssimaan 7-henkinen sakki. Muutama muu liittyi myöhemmin porukkaan Keskustorilla. Kun marssi lähti vihdoin liikkeelle, opiskelijoita valui pari sataa lisää koulun toiselta puolelta. Marssi sujui pätkittäin liikennevalojen takia. Lopulta Keskustorille saavuttaessa, porukka kerääntyi luokkaryhmiin odottamaan. Pikkuhiljaa myös oman ryhmämme kasvoi lukumäärältään. Piakkoin alkoikin tapahtua. Joku huusi megafoniin käskien ihmisten kerääntyä lähemmäksi Tursa-valaa varten. Tunsin samaa epämiellyttävän tiivistä tunnelmaa kuin busseissa aamuisin. Sitten alkoi valan vannominen. Suuri määrä opiskelijoita huusi niin lujaa kuin pystyi. Harmi, etten saanut videokameralle.

Valan jälkeen seuraava käsky oli siirtyä busseihin, jotka kuljettaisivat meidät salaiseen paikkaan. Kun n. 1200 opiskelijaa yrittää päästä noin kahdeksaan bussiin vuorollaan, voi syntyä vaarallisia tilanteita. Ihmiset juoksivat bussien perässä päästäkseen ensimmäisinä kyytiin. Odotimme oman ryhmän kanssa vuoroamme miltei kahden tunnin ajan.

Itse tapahtumapaikka oli Härmälän leirintäalue. Ympäri aluetta oli sijoitettu 14 rastia. Rastit pitivät sisällään erilaisia ryhmähenkisiä tehtäviä. Alueelta sai myös grilliruokaa, mutta paljon luvattu Tursaspubi oli peruttu anniskelulupien puuttuessa. Asiasta ilmoitettiin vasta aamulla joten pettymys oli kova. Myös itse homman järjestelyt olivat pienoinen pettymys. Kun alueella oli lopulta reilusti yli sata 8-henkistä ryhmää, sai rasteille odottaa aina jonkin aikaa. Odotellessa kaikki mukaan varatut juomat kuluivat yllättävän nopeasti. Kuuden tunnin aikana ryhmämme ehti kiertämään viisi rastia, joten hirveän laajaa kuvaa ei tapahtumasta saanut. Viimeistään kuuden aikaan illalla huomasi selvästi miten alkoholi vaikuttaa opiskelijoihin.

Koska tapahtumasta luokkamme ei saanut irti tarpeeksi, päätimme yhdessä järjestää jatkot keskustassa ennen Onnelan avautumista. Porukka hajaantui seitsemän aikaan omiin suuntiinsa. Ehdin käväistä kotona syömässä ja suihkussa ennen kuin piti sykkiä takaisin keskustaan kello kahdeksan aikarajaan. Yllätyin kuinka paljon porukkaa oli paikalla. Miltei kaikki, jotka olivat mukana muissa päivän tapahtumissa. Ilta jatkui yhdeksään asti pussikaljoilla. Lähdimme porukalla Onnelaan sen auetessa yhdeksältä. Onnela oli jo puoli kymmenen aikaan täynnä opiskelijoita. Itse poistuin puoli yhdentoista aikaan Onnelasta, koska en kestänyt paikkaa. Muut jäivät juhlistamaan. Kotiin ja nukkumaan...


Torstai 10. syyskuuta

Lepoa... Päivällä iski päänsärky... Lisää lepoa. Ei muuta.


Perjantai 11. syyskuuta

Lähdettiin Emmin kanssa Ideaparkkiin etsimään vitriinikaappia olohuoneeseen. Kiertelimme kalustekaupat läpi löytämättä mitään. Tai oikeastaan yksi hyvä löytyi, mutta kun hintaa oli euroa vaille 500, ei kaappi mahtunut budjektiin. Päätin itsekseni, että en lähtisi tyhjin käsin pois. Lopulta löysin Seppälästä kolmet ultramegaseksikkäät bokserit aiheina Fingerpori ja Wagner ;) Myös Stadiumista tarttui mukaan kaksi aloittelijan/harrastajan tennismailaa sekä kasa palloja. Päätimme aloittaa tenniksen pelaamisen, vaikka kumpikaan ei ole pelannut aikaisemmin koululiikuntaa enempää. Kävimme myös heti kokeilemassa pelaamista, ja totesimme ettei ainakaan siitä kerrasta tullut mitään aikaiseksi. Loppuillaksi kävimme vuokraa pari leffaa katsottavaksi. Wrestler (minun valintani) ja Marley & me (Emmin valinta tietenkin).


Lauantai 12. syyskuuta

Tennistä ei päässyt tänään pelaa, koska on satanut koko päivän. Rupesin ihmettelemään demoa ladatessani PS3:lle WLANin hitautta. Myös koneen nettiyhteyden hitautta ihmettelin. Lopulta huomasinkin, että 24 meganen yhteys on poissa ja tilalla on huima meganen yhteys. MITÄH? Tarkistin kytkennät kymmenen kertaa ja tarkistin modeemin asetukset. Ei mitään. Sopivasti oli myös Soneran asiakaspalvelu mennyt kiinni. Kiitos. Sen takia en yritä lähellekään uppailla viiden megan valokuvia tapahtumista. Sori pojat. Saatte kuvat myöhemmin. Mitä oikeasti sain aikaiseksi? Sain pelattua Batman: Arkham Asylumin läpi.

Uudet kalusteet

Kuten eilen jo hieman mainitsinkin, sain uudet huonekalut perjantai-iltana. Kasaamista kesti aina lauantai-iltapäivään ja ehtihän sinä aikana muutaman kerran hermostua sekä pari kertaa tuli kokeiltua yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kuitenkin tavarat ovat paikoillaan ja tähän asti ovat pysyneet vielä kasassa.

Aloitetaan kaikista tärkeimmällä, sohvalla. Vuode-divaani-sohva Sotkasta. Vielä aika kovan tuntuinen, mutta pitäisi pehmetä iän myötä. Hieman näyttää vielä tyhjältä tuo nurkkaus kun on tyhjä seinä, mutta suunnitteilla on joko taulu tai hylly laittaa. Myös erikoisuutena tuossa sohvan yläpuolella (ei ihan näy kuvassa) on pistorasia seinässä (olisi ehkä sopivasti videotykkiä varten!). Sohvalta löytyy myös toinen kissoistamme. Mei-kissa (tutummin Meisku) on ominut sohvan itselleen siitä lähtien kun se on ollut paikoillaan. Sohva ja sen väritys valittiin huomioiden kissankarvat.

Uusi hieno TV-taso. Sotkasta sekin kuten kaikki muukin. Väritys just sopiva huoneen muuhun värimaailmaan. Painaa muuten ihan hemmetisti. Sen verran on tilaa telkkarin molemmilla puolilla, että voisi miettiä ylimääräistä kaiutin paria. Ylempi hylly on täytetty PS3- ja Xbox 360 -pelikonsoleilla. Kaikki laatikot ovat täynnä DVD/Bluray -elokuvia. Pitäisi vielä siistiä johtosumaa, joka näkyykin konsoleiden takana. Joku ei tykkää.

Viimeisenä muttei vähimmäisenä itse tukikohta. Sekä työpöytä että tuoli ovat uusia. Tykkään todella paljon siitä, että sain vihdoinkin kunnon työtason. Ikinä ole mahtunut yhteen tasoon tietokonetta, tulostinta ja vielä tilaa ylimääräiseen puuhastamiseen. Kuten kuvasta näkyy niin sekin ylimääräinen tila menee rojuille. Kissat ovat vallanneet tämänkin pöydän. Molemmat kun tykkäävät avonaisista ikkunoista mistä haistella ulkoilman raikkautta.


Lopuksi vielä päivän söpö kuva. Miiru-kissa jeesaa mesettämisessä :)

Kuinka vaikeaa on aloittaa kirjoittaminen?

Tämä on ensimmäinen kirjoittamani teksti viimeiseen pariin vuoteen ja sekin tulee vielä myöhässä. Syyskuun 1. päivä oli tarkoitettu aloituspäivä, mutta kiitos ylipitkien koulupäivien, ei aikaa jäänyt pahemmin kirjoittamiseen. Nyt kun kerrankin on aikaa aloittaa, ei meinaa keksiä mitään kirjoittamisen arvoista. Jospa näin vaikeana iltana kerron ihan yleisesti suunnitelmistani...

Hieman itsestäni. 21-vuotias pojankloppi Tampereelta. Asun kolmen tytön kanssa samassa asunnossa. Kaksi niistä kuitenkin on kissoja. Minun ja kihlattuni yhteisiä karvapalloja. (Voinkin sanoa tässä vaiheessa että kissoista tulee helkkaristi juttua tänne!) Olen ollut kihloissa reilut kolme vuotta ja seurustellut kohta viisi vuotta. Aloitin ammattikorkeakoulussa tietotekniikan opiskelun reilu viikko sitten. Ennen sitä kävin opiskelemassa Helsingissä sähkötekniikkaa syksyllä 2007, mutta minulle kävi puolessa vuodessa niin kuin miltei kolmannekselle muista sähkötekniikan opiskelijoista - ei napannut. Taloudellinen tilanteeni oli tiukka: töitä ei ollut eikä nykyiselläkään opintotuella pärjää mihinkään. Päätin siirtyä työelämään ja puolitoista vuotta kului yhden kesän sijaan. Vasta sitten halusin tosissani jatkaa opiskelujani ja siirryin Tampereelle.

Muutama sana blogin tarkoituksesta. Yhtenäistä teemaa ei luultavasti tule olemaan. Sivusto tulee sisältämään paljon luultavasti tylsää tekstiä, kuvia minua kiinnostavista asioista ja videopätkiä kaikesta mahdollisesta kunhan ensin opin editoimaan niitä järkevästi. Tarkoituksena on siis kertoa asioista mistä pidän. Myös kokeiluja arvosteluiden kirjoittamisesta saattaa ilmestyä. Päivitystahti on varmasti epäsäännöllinen mutta yritän nyt ainakin alussa päivittää pari kertaa viikossa.

Viime vuoden aikana olen onnistunut hyvin tuhlaamaan töistä ansaitut palkat elektroniikkaan. On pelikonsoleita, tietokonetta, mp3-soitinta, puhelinta, kameraa ja videokameraa. Varsinkin, jotta saisin hyödynnettyä täysin järjestelmädigikameraani ja uutta videokameraani, aloitin blogin ylläpidon. Se ehkä saisi minut oppimaan niiden käytön paljon laajemmin kuin satunnainen kuvaaminen esim. sukujuhlissa. Enkä kehtaa lähteä koskaan leikkimään turistia julkisille paikoille, koska en muuten tekisi työlläni mitään. Nyt kun on paikka minne voin laittaa asioita, luultavasti myös käytän kameroitani useammin.

Huomenna julkaisen muutaman kuvan asunnostani kun eilen vihdoin sain kalusteeni. Reilu pari viikkoahan siihen meni, mutta nyt olen tyytyväinen. Oikeastaan hemmetin tyytyväinen. Ei kun vain kameraa käteen ja huomista blogipäivitystä suunnittelemaan... :)

Edit: huomasin julkaisun jälkeen, että tuli ihan hemmetisti tekstiä.... En kyllä enää kirjoita näin pitkiä tekstejä :)